Olen tehnyt uudenvuodenlupauksen: aion vaeltaa valossa tulevana vuonna 2013. Vaikea lupaus toteuttaa. Olla puhumatta takana pahaa kenestäkään. En usko pystyväni pitämään lupaustani 100%, mutta aion yrittää parhaani. Ylläoleva kuvakin kertoo valon voimasta. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joh.1:5.
Kristityn sosiaalisessa elämässä on tärkeää noudattaa valossa vaeltamisen periaatetta. Tästä aiheesta opetetaan seurakunnassa kuitenkin tuskin mitään. Se ei kuulu niihin aiheisiin, joista puhutaan koko ajan. Top10-aiheisiin kuuluvat opinkappaleet, jotka voimme omaksua älyllisenä tietona ja jotka eivät vaadi meiltä muuta kuin totena pitämistä. Jos jokin opinkappale erottaa meidät muista uskovista – kuten erilainen kaste – silloin sillä on suuri arvo sosiaalisen yhtenäisyyden ylläpitäjänä ja koossa pitävänä voimana omassa uskonnollisessa reviirissämme. Monet tärkeät opinkappaleet ovatkin reviirinsuojelua. Muistutamme lintuja, jotka laulavat aina samaa säettä samassa puussa ja siten kuuluttuavat muille linnuille, että tämä alue kuuluu meille – tänne eivät saa tulla ketkään muut.
Kristikansa on vältellyt tehokkaasti opinkappaleita, jotka vaativat kuuliaisuutta Jumalan sanalle arjen keskellä. Myönnän, että minullakin on suuria vaikeuksia noudattaa Jumalan sanaa. Yksi näistä vaikeista periaatteista on tämä: Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Matt.18:15-17.
Olen nähnyt monia tapauksia elämäni aikana, kun tätä on rikottu. Useita kertoja on tapahtunut, että henkilö on mennyt puhumaan toisen ihmisen tekemisistä seurakunnan pastorille ennen kuin on puhunut siitä edes henkilölle itselleen. Tai joku on kertonut ajatuksiaan ja tunteitaan toisesta kaikille muille paitsi sille henkilölle, jota asia koskee. Joskus olen ollut huomaavinani, että tällaisesta on tehty suorastaan yleinen huvitus. Lopputulos on, että jotakuta nauretaan hänen selkänsä takana. Kiusaaminen kouluissa ja työpaikoilla – myös seurakunnassa – perustuu tällaiseen henkilön sosiaaliseen eristämiseen.
Jumalan sana heijastelee näitä sosiaalisen elämän epäkohtia, jotka ovat vallinneet kaikkina aikoina: Röyhkeät mustaavat minua valheillaan, mutta minä seuraan kaikessa sinun säädöksiäsi. Ps.119:69. Mielistely kaiken pahan puhumisen kuorrutuksena oli tuttua Jeremialle: Varokaa ystäviänne, älkää luottako veljiinnekään! Veli pettää veljeään viekkaasti, ystävä parjaa ystäväänsä takanapäin. Jer.9:3. Jopa veljesi, oman sukusi jäsenet, pettävät sinua. Hekin vehkeilevät selkäsi takana, huutavat täyttä kurkkua sinua vastaan. Kun he puhuvat sinulle ystävällisesti, älä usko heitä. Jer.12:6. Heidän kielensä on tappava nuoli, heidän suustaan lähtee petollisia sanoja. He toivottavat kyllä rauhaa toinen toiselleen – mutta sisimmässään he punovat juonia. Jer.9:7.
Jeremia syyttää paimenia, jotka tekevät samoja pahoja tekoja ja punovat juonia niin, että Jumalan huoneessakin vallitsee sama paha meno: Niin profeetat kuin papitkin ovat eksyneet minusta kauas. Jopa omassa temppelissäni joudun katselemaan heidän pahuuttaan. Jer.23:11.
Tarvitaan parannusta. Yritän omasta puolestani nyt valvoa itseäni, että en riko valossa vaeltamisen periaatetta vastaan. Valossa vaeltaminen ei tarkoita, että kaikki asiani olisivat julkisia. Minulla saa olla yksityinen elämä ja saan varjella yksityisyyttäni. Valossa vaeltaminen tarkoittaa, että en levitä valheita ihmisistä enkä kerro heidän yksityisyytensä piiriin kuuluvista asioista toisille. Valossa vaeltaminen vaatii kuuliaisuutta totuudelle. Jos puhun asioista yleisellä tasolla, voin esittää kritiikkiä, voin vaatia parannuksen tekemistä panettelusta ja muista synneistä. Yksittäisten henkilöiden sormella osoittelua se ei tarkoita.
On joitakin poikkeustapauksia, kuten rikolliset teot. Minusta sielunhoitosalaisuus ei koske rikoksia. On pahoja tekoja, kuten puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuvat väkivallan teot, joita ei tarvitse piilotella. On Isebelin valheet, jotka tulee paljastaa. Isebel oli se Raamatun henkilö ja Saatanan edustaja, joka kehitti pahan puhumisen huippuunsa: Hän kirjoitti kirjeisiin näin: ”Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.’ Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.” 1.Kun.21:9-10.
Apostoli Johannes ei turhaan varoita Vähän Aasian seurakuntia Isebelin hengestä, erityisesti Tyatiran seurakuntaa: Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani… Ilm.2:20. Isebel on murhanhimoinen Paholaisen profeetta, joka vainoaa Jumalan seurakunnan pyhiä. Hänen keinovalikoimaansa kuuluvat noituuteen asti kehitetty valehtelu, parjaus ja panettelu. Hän ei kaihda esittää valheitaan julkeasti ja härskisti keskellä seurakuntaa. Hän on pimeyden edustaja ja viihtyy sellaisten ihmisten keskellä, jotka ovat tottuneet vaeltamaan pimeässä ja sen vuoksi tarjoavat Isebelin hengelle pimeää kenttää toiminta-alueeksi. Kavahtakaamme kaikkea sellaista.
Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.” Joh.3:19-21.
1 kommentti
Valossa vaeltamisen muistuttaminen on tärkeätä. Elävässä uskossakin elävä ihminen suistuu niin helposti sanoisaan pois valon tieltä. Mutta silloin on ihana, kun saa tehdä parannusta ja pyytää anteeksi vääriä sanojaan Jeesuksen nimessä ja veressä joko Herralta itseltään tai tarvittaessa henkilötä, jota on sanoillaan loukannut. Siunattua vuotta 2013 jokaiselle lukijalle! t. Helena Papunen