Spiraalin muotoinen galaksi, jonka sisällä on voimakkaasti säteileviä kohteita, jotka lähettävät röntgentaajuista säteilyä. Ne on saatu keinotekoisesti näkymään magenta-värillä. ”Nouse, Herra, osoita voimasi! Laulaen ja soittaen me ylistämme sinun suuria tekojasi.” Ps.21:14. Kuva: NASA
Kristillinen usko haastaa meitä kasvamaan aidoiksi opetuslapsiksi, joiden persoonallisuus kehittyy Kristuksen kaltaiseksi. Monet hiovat uskontunnustustaan ymmärtämättä, että kristillinen usko ei ole jokin älyllinen uskonnonharjoituksen muoto, kokoelma opinkappaleita, vaan koko elämän ja persoonallisuuden täytyy kehittyä aidoksi ilmentymäksi Kristuksen tosi seuraamisesta.
Vaikein haaste ei ole oppi, vaan moraali – vakaumuksellinen usko todeksi elettynä. Uudestisyntymisessä saamme korviemme väliin (tai ”sydämeemme”) uuden käyttöjärjestelmän, joka on paljon windowsia ja androidia kehittyneempi: Kristuksen hengen. Tämän uuden ohjelmiston on tarkoitus syrjäyttää vanhan luonnon mukainen käyttöjärjestelmä: lihallinen (tai luonnollinen) ihminen. Valitettavasti vanha luonto jää vielä häiritsemään elämäämme. Sen on tarkoitus kuolla vähitellen, kun Kristuksen henki saa meitä hallita.
Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Room.8:13.
Tarvitsemme hengellistä kasvua ja opetuslapseuteen kasvamista. Uskoon tulon jälkeen elämme läpi hengellisen lapsuuden ja nuoruuden ennen kuin saavutamme aikuisuuden.
Tätä kasvua sielunvihollinen pyrkii kaikin tavoin häiritsemään, jotta vanha luontomme pääsisi niskan päälle ja paholainen saisi sen kautta teettää meillä lihan tekoja. Hänen tavoitteensa on saada meidän persoonallisuutemme kehitys häiriintymään, jotta emme kasvaisi Kristuksen kaltaisuuteen, jotta emme sulauttaisi Jumalan sanaa osaksi arkeamme, jotta sana ei tulisi meissä lihaksi, vaan mieluummin liha tulisi takaisin ”sanaksi” eli lihan mieli täyttäisi ajatuksemme ja ohjaisi elämäämme.
Näemme tällaisen keskenkasvuisuuden ilmenevän uskovien elämässä hyvin monella tavalla. Aina emme kykene hahmottamaan, mikä on mennyt pieleen, mutta jokin lähimmäisen uskonelämässä vaikuttaa falskilta, epäaidolta tai uskolle vieraalta. Oman elämän kriisit voivat paljastaa myös oman keskenkasvuisuutemme, mutta aina emme ymmärrä, missä oikein kasvoimme vinoon ja mikä meni pieleen, toteamme vain – olemme eksyksissä ja tarvitsemme apua.
On terveellistä pysähtyä ja todeta: tässä asiassa en osaa, en jaksa, en kykene. Joskus tilanne menee toivottomaksi ja tuloksena on – en halua. Rima jonka olemme asettaneet itsellemme on liian korkealla. Silti se saattaa hyvinkin olla tasan siinä, missä pitääkin: Jumalan sanan osoittamassa kohdassa.
On hyvä, jos ihanne on oikea ja linjassa Jumalan sanan kanssa. Voimme luottaa Jumalan armoon, kun sana lupaa meille: Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan (Gal.2:20-21). Kaikessa vajavuudessamme ja puutteellisuudessaamme saamme turvautua Kristukseen, sillä lain kautta emme kuitenkaan tule täydellisiksi, vaikka kuinka yrittäisimme.
Puutteellisuutemme ja raadollisuutemme ei pidä kuitenkaan hämärtää meiltä tavoitteita ja ihanteita ja saada meitä luovuttamaan. Kun pyrimme aitoon kristilliseen uskoon ja sen todeksi elämiseen, tarvitsemme ihanteita ja vakamuksellisuutta niiden toteuttamiseksi. Ainoaksi ihanteeksi lopulta jää Kristus itse. Sanasta näemme esimerkkejä siitä, miten hän eli, kuinka suhtautui erilaisiin ilmiöihin ja erilaisiin ihmisiin, kuinka hän käsitteli henkivaltoja ja ajoi pois pahoja henkiä. Myös apostolien elämä antaa valaistusta erilaisiin elämäntapaongelmiin ja tuo vastauksia moraalisiin kysymyksiimme.
Jos haluamme tulla Kristuksen kaltaisiksi – ja se on suositeltavaa, vaikka se voi kuulostaa mahdottomalta – on pidettävä varansa, ettei meille kehity väärää kuvaa Kristuksesta. Jos omaksumme sen ympäristöstämme – eikä sanasta, kuten olisi turvallisempaa – voimme päätyä pitämään Jeesusta jonakin hippinä tai joulupukkina tai sellaisena harmittomana veikkona, joka aina taputtaa meitä olalle ja hyväksyy mitä vaan. Ainakin minulle on pyritty antamaan monelta suunnalta sellainen kuva Jeesuksesta, että hän on lempeä isähahmo, joka ei puutu pahemmin kenenkään kolttosiin. Eipä hän nyt suuremmin piittaa koulu- ja työpaikkakiusaamisestakaan. Rikoksetkin – no joo, minkäs niille mahtaa… Logiikka menee vähän niin, että ”hänhän on kantanut meidän syntimme, joten jatketaan vaan tätä jumalatonta elämää entiseen malliin…”
Jeesuksessa Jumalan rakkaus tuli maan päälle, mutta hän myös käänsi selkänsä kotikaupunkinsa asukkaille heidän epäuskonsa tähden. Hän lähti pois vihamielisten ihmisten keskeltä. Jos ihmiset torjuivat hänet, hän ei ryhtynyt puhumaan heitä ympäri. Hän etsi itselleen vapaaehtoisia seuraajia ja opetuslapsia.
Opetuslapseudessa elämisen Jeesus kiteytti näin: Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja tekevät sen mukaan (Luuk.8:21). Tässä hän siis määritteli varsin nasevasti, kuka on todellinen veli ja kuka valeveli, kuka aito hengellinen äiti ja kuka epäaito vanhempi.
Jos kuulee sanan ja tekee sen mukaan, se on aitoa.
On valitettavaa, että se kaikki tekopyhyys ja teeskentely, jota Raamattu kuvaa (sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa) on niin totta ja läsnä tänä päivänä Jumalan kansan keskellä ja niiden keskellä, jotka sanovat olevansa kristittyjä.
He toivottavat kyllä rauhaa toinen toiselleen – mutta sisimmässään he punovat juonia. Jer.9:7.
Jeesus kuvaili erilaisia hapatteita: farisealaisuus ja herodilaisuus ja vielä muitakin. Jeesus varoitti niistä, koska ne turmelevat meidän todistuksemme aitouden. Ne murentavat uskoa sisältä päin.
Viime aikoina olen ollut murheellinen ihmisten kaksinaamaisuudesta. Minkäänlainen teeskentely ei sovi kristitylle. Kammoan tilanteita, joissa joudun toteamaan, että toisella on ketunhäntä kainalossa, hän on jotenkin salavihainen, hän puhuu takana muuta kuin edessä, hänen mielensä on jotenkin jakautunut. Hän on vähän kuin kiltti koulupoika, joka tilaisuuden tullen laittaa nastan opettajan tuolille.
Kristus odottaa meiltä vilpittömyyttä. Meidän tulee olla avoimia ja suoria. Emme saa pelata pelejä. Emme puhua takana toista kuin edessä.
Tämä kuulostaa maailman ihmisten korvissa naiivilta. He pitävät meitä lapsekkaina, ehkä vähän tyhminäkin, kun emme nostaa kissaa pöydälle ja ala riidellä heidän piruilemisensa ehdoilla. Samalla, kun joudumme olemaan haavoittuvia lampaita, saatamme nähdä ihmisten läpi melkeinpä yhtä selvästi kuin Jeesus, joka kysyi: Miksi te yritätte saada minut ansaan? (Mark.12:15).
Monta kertaa koen todeksi tämänkin Jobin ajatuksen: Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä – et anna heille aihetta voitonjuhliin (Job.17:4). (Toisin sanoen: eivät tiedä, kuinka tyhmiä ovat.)
Erilaisissa koetuksissa uskovan luonne testataan. Joudumme elämään uskoamme todeksi myös paineen alaisena. Kukaan ei säästy tältä testaukselta. Jotkut tosin etsivät hyväksyntää ihmisiltä ja tyytyvät siihen. Heidän suurin kunniansa vaikuttaa olevan se, kun heidän oma kirkkonsa korottaa heidät johonkin asemaan kirkon hierarkiassa.
Miksi tyytyä niin vähään? Miksi tyytyä väärennökseen aidon sijasta? Jeesus totesi: mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus (Luuk16:15 KR38).
Näissä erilaisissa paineissa, joita edustavat vihollisen taholta tulevat houkutukset, vanhan luonnon himot, väärät esimerkit, ihmisten keskinäiset kiistat ja riidat ja mitä moninaisimmat provosoinnit, saatamme luonteemme puolesta kasvaa väärään suuntaan. Luonteita on lähtökohtaisesti erilaisia, on hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä, on sosiaalisia ja eristäytyneitä, on arkoja ja rohkeita, on voimakkasti tuntevia ihmisiä ja toisaalta on myös melko tunnekylmiä ihmisiä (tai tunteellisia, mutta pidättyviä) – nämä eivät sinänsä ole ”epäkristillisiä” piirteitä. Puu tunnetaan hedelmistään ja ihminen tunnetaan teoistaan. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä ja hyvä ihminen tekee hyviä tekoja.
Edellä mainitsin jo opetuslapsen määritelmän, hyväksi ihmiseksi kehittymisen edellytykset löytyvät ehkä parhaiten toisesta Timoteuskirjeestä, jossa Paavali kuvailee ensin ”epäpyhiä” ihmisiä ja sanoo sitten: Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen (2.Tim.2:21). Ja vielä: Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä (2.Tim.3:16-17).
Raamattu antaa muutamia esimerkkejä siitä, miten uskovien luonne voi vääristyä, jos emme valvo omaa tilaamme riittävästi. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä (Ap.t.20:29). Paavali tarkoitti, että seurakunnan keskeltä nousisi tällaisia susia. Näemme esimerkin seurakunnan johtajasta, josta oli kehittynyt ”julma susi”: Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta (3.Joh.1:9-10).
Näin hiljattain unen, jossa oli susi, sitten jokin kissapeto ja kolmanneksi vielä koira. Suden käskystä kissapeto kiipesi muurin yli eikä tullut portista, koska olin sulkenut sen. Koira seurasi häntä. Ne tulivat tappamaan (vrt.Joh.10:10). En aluksi tiennyt keitä tarkoitettiin, mutta Pyhä Henki antoi minulle ilmestyksen kautta unelleni selityksen, ja kun määrätyt tapahtumat alkoivat vyöryä, tiesin täysin varmasti, ketkä henkilöt olivat noiden eläinkuvien takana ja tiesin myös, että heidän toimissaan oli vihollinen liikkeellä. Kuka olisi uskonut noista kunnianarvoisista hengellisen työn tekijöistä!
Mutta aito voittaa aina väärennöksen. Tämä pitää paikkansa varsinkin hengellisessä elämässä. Aitoutta ei voi korvata asemalla ja arvonimillä.
Kun ihmisellä on aito usko Jumalaan, hänellä ei ole mitään pelättävää. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin (Matt.10:28).
Jos pelätä pitää, pelätkäämme siis Kristusta ja hänen tuomioistuintaan.
Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Ilm.20:12-13.
Rukoilemme: Rakas taivaan Isä, kiitämme sinua kaikista esikuvista, joita olet antanut meille, ja Raamatun ihanteista. Kiitämme Kristuksesta, joka näyttää meille, kuinka tulee elää. Auta meitä seuraamaan häntä, kasvamaan uskossamme aikuisiksi ja olemaan vahvoja, rehellisiä, vilpittömiä ja aitoja uskossamme. Haluamme kuunnella Jumalan sanaa ja noudattaa sitä. Haluamme olla tosi veljiä toisille uskoville ja karttaa kaikkea epärehellistä, epäaitoa, kieroa ja kaksinaamaista – armahda meitä! Johda meitä pois kaikesta teeskentelystä ja tekopyhyydestä. Johda kaikessa terveeseen uskoon ja sellaiseen hengelliseen kasvuun, joka tekee meistä vakaumuksellisia kristittyjä ja uskossamme aitoja – tätä pyydämme Jeesuksen nimessä! Aamen.
