Kategoria arkisto: Simo

Isän huolenpito

Painaako huoli tulevaisuudesta? Onko sydämessäsi epävarmuutta siitä, miten tulet toimeen? Herra sanoo sinulle tänään: Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on. Jumala on itse sanonut: – Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Katso elämääsi taaksepäin. Muistatko, kuinka huolehdit ja hätäilit elatuksesi takia 10 vuotta sitten? Entä 20 vuotta sitten? – …

Jatka lukemista

Sinun sielusi voimaantuu

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Sinä olet väsynyt paljosta raatamisesta, paljosta vastuusta. Mutta sinä saat huojentaa taakkasi ja tulla …

Jatka lukemista

Käytä heikkouttani

Meillä on myötäsyntyinen tarve tyrkyttää Jumalan käyttöön omia vahvoja puoliamme. Musikaaliset ihmiset haluavat tehdä Jumalalle musiikkia ja hyvät puhujat ryhtyä sananjulistajiksi. Raamattukin kyllä suosittaa talenttien antamista Jumalan käyttöön. Tämä on ihmisen ”järjellinen” jumalanpalvelus On syytä käyttää lahjansa, mutta antaa myös lahjattomuutensa, puutteensa, heikkoutensa ja köyhyytensä Jumalan käyttöön. Jostain kumman syystä Jumala tuntuu saavan niistä enemmän …

Jatka lukemista

Elämän koulussa

Monet ovat kirjoittaneet naamakirjan koulutuskohtaan ”Elämän koulu”. Sitä me kaikki käymme, elämänpituista kiertokoulua. Se on erilaisista vastoinkäymisistä selviämistä. Se on pärjäämisen opettelua, kun elämä kolhii. Olemme vähän kuin ne tosi-tv:n koehenkilöt, jotka lähetetään ilman tulitikkuja erämaahan. Heidän tulee selvitä siellä viikko-pari ilman telttaa, ilman muonaa, ilman mitään. Erämaassa voi olla vaaroja, kuten susia ja karhuja. …

Jatka lukemista

Unohtaako morsian nauhansa?

Unohtaako neitonen korunsa tai morsian pukunsa nauhat? Minun kansani on unohtanut minut aina uudestaan, kerran toisensa jälkeen. Ihmiselle käy niin aina uudestaan – että unohtaa. Yksinkertaisesti vain unohtaa. Esimerkiksi sen, että kristillisessä uskossa on kysymys rakkaudesta. Siitä rakkaudesta, joka on molemminpuolista. Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti tänne Poikansa. Me saimme vuorostamme rakastua häneen, kun …

Jatka lukemista

Pilkka vain kiillottaa kruunusi

Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa… Näin Jumala lupaa pelastaa kansansa vihollisen vallasta. Kun Herra pitää huolta omistaan, hän tekee lopun sortajista ja pilkkaajista. Kaikenlainen ivailu ja toisten kustannuksella nauraminen on valitettavan yleistä nykyään mediassa. Koomikot yrittävät hampaat irvessä naurattaa yleisöä ja sitten loka lentää ja irvailusta …

Jatka lukemista

Luuta lakaisee

Jumala on antanut heille turtuneen hengen, silmät, jotka eivät näe, ja korvat, jotka eivät kuule. Näin on yhä vielä. Tämä Paavalin toteamus sisältää viittauksen Jesajan kirjaan. Siinä hän moittii erityisesti juutalaisia, jotka olivat kuuroja evankeliumille. Mutta voimme nähdä, kuinka ajankohtainen tämä sana on myös tänä päivänä kristillisyyden keskellä. Mooses peitti kasvonsa, jotka säteilivät. Samalla tavoin …

Jatka lukemista