Monet ovat kirjoittaneet naamakirjan koulutuskohtaan ”Elämän koulu”. Sitä me kaikki käymme, elämänpituista kiertokoulua. Se on erilaisista vastoinkäymisistä selviämistä. Se on pärjäämisen opettelua, kun elämä kolhii. Olemme vähän kuin ne tosi-tv:n koehenkilöt, jotka lähetetään ilman tulitikkuja erämaahan. Heidän tulee selvitä siellä viikko-pari ilman telttaa, ilman muonaa, ilman mitään.
Erämaassa voi olla vaaroja, kuten susia ja karhuja. Voi tulla kauhu pimeän aikaan. Sade voi kastella, vilu voi vaivata, eksyminen yllättää. Elämä on samanlaista selviytymistaistelua. On osattava suunnistaa, tehdä tuli, hankkia ruokaa. Olisi osattava selvitä erämaasta ihmisten ilmoille ja kotiin.
Jos joku elämänkoulua käyvä ihmisparka löytää rukouksen lahjan ja jumalasuhteen, hän on jo päässyt selviytymisessä alkuun. Jos hän löytää Raamattu-nimisen peruskartaston, hän voi paikallistaa itsensä oikein ja suunnistaa sen avulla. Jos hän oppii tulenteon – saa sisäisen nuotionsa syttymään Pyhän Hengen avulla – hän pysyy lämpimänä eikä palellu maailman kylmyyteen. Jos hän oppii keräämään mannaa, sitä sanan ruokaa, joka tulee aamukasteen mukana, hän voi ravita itseään.
Jotkut istuvat mieluummin ruokalassa ja nauttivat valmisaterioista. Kaikista ei ole selviytymään erämaassa. He valitsevat helpon tavan, mutta samalla heiltä jää jotakin oppimatta. Heistä ei ehkä tule selviytyjiä koskaan. He ovat pulassa, kun vaikeudet iskevät ja elämän myrskyt koettelevat.
Niinpä voimme päätellä näin: elämä opettaa meitä monin tavoin, myös vaikeuksien kautta. Usko Jumalaan kantaa meitä vastoinkäymisten päivinä. Luottamus, joka on rakennettu hiljalleen ja ajan kanssa elämän arkisten ongelmien keskellä, on arvokasta pääomaa, kun tosi vaikeudet kohtaavat meitä. Selviytyminen suurista ongelmista antaa pohjaa vahvalle uskolle, luottamukselle joka ei horju myrskyssäkään – ei kuolemankaan edessä.
Niinpä emme nyt odota taivasta maan päälle – taivas odottaa meitä. Nyt tiedämme, että elämme vajavuuksien maassa, ponnistamme heikoin voimin eteenpäin. Mutta samalla tiedämme, että Jumala on vahva ja hänen apunsa varma. Luotamme häneen ja rakennamme koko ajan yhä syvempää uskoa ja lujempaa luottamusta hänen kanssaan. Lausumme sanan ”Jeesus” suurella kunnioituksella, kiitollisin mielin ja varmoina uskossamme. Tiedämme, että hän on kuollut puolestamme, tiedämme että hän elää, tiedämme että hän on voimallinen pelastamaan meidät täältä murheen laaksosta kerran taivaan iloon.
Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus.
Jes.32:17, 1.Joh.4:16.
