Minulla oli serkku (nyt jo edesmennyt), jota tapasin harvoin. Hänen äitinsä – minun tätini – kuoli nuorena keuhkotautiin ja minun isäni oli tälle serkulleni tärkeä tukihenkilö. Hän sai vierailla lapsena usein enonsa luona ja viettää onnellisia kesäpäiviä isäni kodissa. Tämä tapahtui jo ennen minun syntymääni. Kerran tein jotakin epätavallista ja soitin hänelle. Esiteltyäni itseni hän vaikutti liikuttuneelta. Hän kertoi, että minulla on ”aivan enon ääni”.
Jäin miettimään tätä. Minun äänessäni ei ole mitään ihmeellistä enkä ainakaan muuntele sitä ja yritä kuulostaa joltakin toiselta. Minun ääneni on synnynnäisesti sellainen kuin on. Muistutan ääneni puolesta isääni. Tämä saa minut toivomaan: jospa saisin tulla niin Jumalan lapseksi, kasvaa uskossa Kristuksen kaltaiseksi, että äänenikin voisi heijastaa Kristuksen ääntä. Hengellisessä kehityksessä voimme itse vaikuttaa siihen, miltä kuulostamme. Kun luen sanaa ja se uskossa sulautuu minuun, voin alkaa puhua sitä ulos ja heijastaa Kristuksen luonnetta.
Rohkaisen siis sinua tähän samaan: anna äänesi Jumalan käyttöön. Vietä aikaa Kristuksen seurassa ja alat tulla hänen kaltaisekseen. Olet jo aloittanut matkanteon, olet jo kehittynyt tavoiteltuun suuntaan. Hengellisen kasvun edetessä sinun puhdashenkiset sanasi, puhetapasi ja keskustelun aiheesi alkavat heijastella yhä enemmän sinun Herrasi mielenlaatua. Sinun puheesi alkaa saada lempeitä sävyjä. Sinun suusi on yhä enemmän Hyvän Paimenen käytössä, täynnä rohkaisua ja lohdutusta, täynnä totuutta ja armon henkeä. Aamen:
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil.4:5.
