Voidaan kysyä, mikä on uskossa olennaista ja mihin pitäisi keskittyä, jotta voi elää oikein. Huomaan, että vastauksia voi olla monia erilaisia. Joku pitää kirkkoa tai omaa herätysliikettään tärkeänä ja haluaa palvella sitä ja olla sen pyrkimyksille lojaali. Joku ehkä keskittyy enemmän uskon sisältöön ja pyrkii ’olemaan oikeassa’ ja ehkä opettamaan muitakin. Joku toinen taas haluaa palvella jossakin diakonisessa tehtävässä tai vapaaehtoistyössä. Ompeluseurat ovat kautta aikojen tarjonneet mahdollisuuksia askarrella jotain käsillään ja olla siten avuksi Jumalan valtakunnan työlle. Yhdelle taas kaikenlainen mediatyö on keskipisteessä ja he puurtavat, jotta kristillinen sanoma olisi esillä tiedotusvälineissä.
Kaikkihan tällaiset tavoitteet voivat olla hyviä. Mutta uskon ydin löytyy kuitenkin lopulta lojaaliudesta Kristukselle, hänen persoonalleen. Tärkeätä on kaikki se, mikä liittyy ensirakkauteen. Ensirakkaus kohdistuu aina Kristuksen persoonaan, ei kristillisyyden ilmenemismuotoihin.
Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.
Uskonelämän aikana meidän lojaaliutemme Kristukselle testataan. Emme lopultakaan voi asettaa hänen tilalleen mitään kirkkoa tai seurakuntaa, parastakaan kutsumusta tai mitään hengellistä työtä. Herran seuraamisessa saamme tutustua sekä siunauksiin ja erilaisiin huojennusta ja iloa tuottaviin asioihin, mutta myös ristiin. Urheilussa kaikki tähtää aina voittoon, mutta uskova on sodassa, jossa voi tulla myös tappioita sillä tavalla, että heikkouden osoittaminen ja häviölle joutuminen, perääntyminen voi sekin olla viisas liike. Voitto tai tappio ei ole lopputulos, lopputulos on lojaaliuden säilyttäminen. Jos uskova voi olla loppuun asti lojaali Kristukselle, hän on voittaja tappioidensa keskelläkin. Risti on lojaaliuden testausta. Risti on olosuhde, joka muovaa meitä Kristuksen kaltaisiksi. Menestys elämässä ja uskon vaelluksessa, erilaiset armoitukset ja siunaukset eivät ole ristin vaihtoehto – ne kulkevat rinnalla, jos kulkevat. Lojaalius Kristukselle menestyksen päivänä on testi sekin. Moni irrottaa otteensa Jeesuksen viitan helmasta, kun elämään tulee menestystä ja vaikutusvaltaa.
Ensirakkaus Kristukseen on uskon syvyyden mittari. Eihän kenenkään sydämen kiintymystä Herraan oikein ulkopuolelta näe. Teoista voi jotain päätellä, mutta sydämen kuuliaisuus ja rakkaus Herraan vie jokaisen väliverhon taakse – sinne missä olemme kahdestaan Herran kanssa. Tässä on yksi lisäsyy siihen, miksi tuomitseminen on niin harvoin suositeltavaa.
Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Ps.73:28, Ps.145:18.
Copyright © 2024 Simo Papunen
