»Ettekö ymmärrä tätä vertausta?» Jeesus kysyi. »Miten te sitten ymmärtäisitte muitakaan?»
Jeesus tähdensi vertauksien merkitystä, sillä niillä oli hänen opetuksessaan tärkeä rooli. Oikeastaan näemme uskonnollisten käsitteiden olevan läpikotaisin vertauksia. Vanhan liiton ilmestysmaja oli kaikkien vertauskuvien äiti. Jos yritämme toteuttaa vertauskuvia konkreettisella tavalla – esimerkiksi pukeutumalla samoin kuin vanhan liiton ylipappi – olemme pahasti hakoteillä. Vertaukset pitää ymmärtää eli pitää tajuta niihin kätketty sanoma. Esimerkiksi kylväjävertauksessa on olennaista tajuta, että siemen on Jumalan sana.
Kun otamme käteemme Raamatun, saamme syventyä moniin arvoituksiin. Vertaukset eivät siellä esiinny vain esineinä, vaan myös henkilökuvina ja tapahtumina. Kun Jeesus ajoi riivatusta miehestä pois pahoja henkiä, sanotaan:
Demonit lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Koko lauma ryntäsi jyrkänteeltä järveen ja hukkui.
Ilman sikoja ei opetuslasten havaintoja tapahtuneesta olisi syntynyt. Ne pyysivät, ettei Jeesus käskisi niiden syöksyä helvetin syvyyksiin. Sikojen hukkuminen konkretisoi sen, että pahat henget tosiaan joutuivat syvyyteen, kun Jeesus käski niiden mennä. Jos ei sikoja olisi ollut, vain riivatun miehen rauhoittuminen olisi todistanut hänen parantuneen.
Kun yritän ruokkia ihmisiä Jumalan sanalla – en ole opettaja enkä käännyttäjä – niin on tärkeää nostaa asioita ja ilmiöitä yleiselle tasolle ja puhua niistä käsitteellisesti. Joskus on oleellista, että kuulijat/lukijat kokevat sanan henkilökohtaisesti koskettavaksi, toisinaan taas on pahinta, jos kuulijat ottavat kaiken itseensä. Ei ole toivottavaa, kuten kuulin joskus käyneen, että seurakunnan keskeltä pomppaa joku esiin ja puuskahtaa tuohtuneena: ”On se kumma, kun yhtä miestä koko ajan syytetään!” Ei ole toivottavaa sekään, jos joku minun tekstistäni tunnistaa jonkun henkilötyypin ja vetää yleiselle tasolle nostetun asian takaisin henkilötasolle. Siksi on tärkeää pitää heti alkuunsa lähtökohtana sitä, että mitä sananjulistajat puhuvatkin, he puhuvat asioita yleisellä tasolla eivätkä osoittele ketään sormella. Kuulijat saavat sitten itse arvioida, koskeeko sana heitä vai ei. Silloin Pyhä Henki on se, joka puhuttelee.
Meille vanhoille uskoville Raamattu on tyhjentymätön aarreaitta, kun sieltä voi oivaltaa jatkuvasti jotain, mitä ei aiemmin ole oivaltanut. Jokin vertauskuva avautuu yllättäen tai jokin Raamatun tarinanpoikanen sattuu ja tapahtuu minunkin elämässäni. Mutta on vähän huolestuttavaakin, jos ei pitkään aikaan avaudu mitään uutta tai pitää edetä kuin pimeässä hapuillen. Sekin voi turhauttaa, jos avautuu niin laajoja näkymiä, että ei voi niitä minkään blogikirjoituksen puitteissa käsitellä.
Paavali selittää meille vanhan liiton vertauskuvia ja myös tähdentää, kuinka olennaista on pyrkiä pois konkretiasta näkymättömien ymmärtämiseen. Emme kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. Älkää keskittykö siihen, mikä on maan päällä, vaan siihen, mikä on ylhäällä.
Saakoon Jumala, joka yksin on viisas, avata ymmärryksesi käsittämään Raamatun kuvakieltä ja ymmärtämään vertauksia. Antakoon Pyhä Henki sinulle oppitunteja sanasta, jotta sinun sydämesi alkaa hehkua innosta ja rakkautesi Jeesukseen olla entistä palavampaa. Hän on kaiken keskipiste, kaiken päämäärä ja tarkoitus.
Hänestä kaikki on lähtöisin, hänen kauttaan kaikki kulkee, ja häneen kaikki palaa. Kunnia hänelle ikuisesti! Aamen.
Mark.4:13 UT2020, Luuk.8:33 UT2020, Luuk.8:31 UT2020, 2.Kor.4:18 UT2020, Kol.3:2 UT2020, Room.11:36 UT2020.
Copyright © 2024 Simo Papunen
