Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla.
Jeesus Kristus on lasten Hyvä Paimen. Tämä totuus on kautta aikain iskostettu lasten sydämiin pyhäkouluissa. Nykyään vaan pyhäkoulut ovat harvinaisia. Lapset eivät tiedä paljon mitään Jeesuksesta, vaan heidän mielensä on täynnä sarjakuvasankareita, muumeja ja pokemoneja. Pelit ja kaikenlaiset lelut pyörivät käsissä ja joskus jaloissakin.
Ei lapsia voi siitä syyllistää, mutta vähän nolottaa ajatella, kuinka huonosti olen itse huolehtinut lastenlasteni hengellisestä kasvatuksesta. Koulu ei sitä enää hoida, seurakunta on menettänyt otteensa. Maailman vetovoimaisin sanoma – evankeliumi – on jäänyt viihteen jalkoihin. Hengellisiä tapahtumia ei lapsille ole, huvipuistot vetävät heitä puoleensa ja niiden ohessa lukemattomat harrastukset.
Jumala ei ole kuitenkaan meiltä perheinä ottanut pois siunauksiaan, vaan: Vaimosi, sinun talosi emäntä, kukoistaa kuin viiniköynnös, lapsia on pöytäsi ympärillä kuin oliivipuun juurella vesoja. Oli lapsia paljon tai vähän, uskovia perheitä siunataan: Hän vahvistaa sinun porttiesi salvat, hän siunaa ne, jotka asuvat keskelläsi. Vanhempina ja isovanhempina meillä on etuoikeus rukoilla jälkeläistemme puolesta. Saamme luottaa, että Herra kuulee eivätkä lapsemme jää siunauksetta. Minulla on tapana rukoilla lastenlasten puolesta siten, että luettelen heidät nimeltä ja pyydän: Varjele heitä aina kaikilta kolhuilta, vahingoilta, tapaturmilta ja onnettomuuksilta, kaikelta pahalta. Myös kaikenlaisilta taudeilta ja suo heidän olla terveitä, reippaita ja iloisia ja anna taivaan enkeleitä olemaan heidän kanssaan joka päivä… Eräs rukous nousee suoraan Raamatusta: Älä koskaan lähetä jälkeläisiäni miekkaan, ruttoon, nälkään tai vankeuteen, ei myöskään pakolaisuuteen. Jeremia ja Hesekiel viljelevät tällaisia sanontoja. Jos joskus niin pahasti kävisi, että jälkeläisiäni joutuisi pakolaisiksi, heille on varattuna Jumalan lupaus: Sinulla on tulevaisuuden toivo: lapsesi palaavat asuinsijoilleen, sanoo Herra.
Voimme siis jättää perheellemme ja suvullemme siunauksia, jotka tähtäävät onnelliseen ja rauhantäyteiseen elämään tulevina vuosina, vielä senkin jälkeen, kun itse olemme siirtyneet ajan rajan tuolle puolen. Hyödyllistä olisi myös puhua lapsille ääneen Raamatun totuuksia ja tuoda esiin Jumalan näkökulmia lapsia kiinnostaviin asioihin. Jesajan ennustusta Messiaasta ja uudesta liitosta seuraa lupaus:
Herra sanoo heille: ”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta”, sanoo Herra, ”ei nyt eikä milloinkaan.”
Ei ole tarpeen raahata pieniä lapsia väkisin kirkkoon ja ulkoistaa vastuuta kirkoille, pikemminkin on meidän vastuullamme puhua Jumalan sanat lapsillemme ja osoittaa, että panemme ne elävässä elämässä täytäntöön. Uskon alkeet on hyödyllistä oppia kotona. Muumit eivät opeta Jumalan sanaa, mutta mummit voivat sen tehdä. Muumipappa ei lue Raamattua, mutta oma pappa voi sen tehdä.
Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha.
5.Moos.6:6-7, Ps.128:3, Ps.147:13, Jer.31:17, Jes.59:21, Jes.54:13.
Copyright © 2024 Simo Papunen
