Kun vanhin veli Eliab kuuli, mitä Daavid puhui miehille, hän suuttui ja sanoi: ”Mitä sinä tänne tulit? Ja kenen huostaan jätit ne lammasparat siellä vuorilla? Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi. Sotaa katselemaan sinä vain olet tullut.”
Kuulostaa varsin tutulta omiin korviini tämä Eliabin antama läksytys, sillä minullakin oli lapsuudessa kontrolloiva isoveli. Hän oli aina paikalla ja jokainen asia oli vähän pielessä. Yritin tehdä kaikkia mukavia asioita salaa, mutta jos onnistuin valmistamaan vaikka jousen ja nuolen, hän otti ne heti minulta, ampui nuolen puun latvaan ja katkaisi jousen. Hän ei varsinaisesti ollut paha tahallaan, vaan hän vain antoi isällistä opetusta – hyvää tarkoittaen.
Isoveljeni oli toisaalta idolini, joten irrottautuminen hänen holhouksestaan kesti kauan, vaikka hän käytti minua hyväksi ja juoksutti asioillaan, manipuloi minua ja käytti kamppailulajeissa helppona vastustajana. Hänen egonsa paisui, minun kutistui. Vasta aikuisena osasin etäännyttää hänet. Daavid selvästikin pääsi Eliabin otteesta pois jo nuorena.
Varmasti sinäkin olet tutustunut näihin vahvoihin ja hallitseviin luonteisiin. Joku perheenjäsen, joku kaveripiirin suurisuu, joku luokan alfa-oppilas tai peräti joku opettaja – he ovat olleet vaativia käskyttäjiä ja päällekäyviä nolaajia, joiden uhmaaminen tiesi hankaluuksia – siksi oli parempi mukautua. Ja onhan seurakuntien keskuudessa omat päällepäsmärinsä, johtajat, joiden varpaille ei sovi astua…
Kasvaminen ihmisenä ja luonteena hidastuu, jos näistä kontrolloivista ihmisistä ei pääse kauemmaksi. Edistymme heti omissa tavoitteissamme ja löydämme paremmin oman kutsumuksemme, jos saamme tilaa hengittää ja mahdollisuuden ottaa elämä haltuun. Paavali toteaa tämän korinttilaisille:
Vaikka olen kaikin puolin vapaa, olen ryhtynyt kaikkien orjaksi voittaakseni yhä useampia puolelleni.
”Vapaa ja kaikista riippumaton” kääntää Kirkkoraamattu 92. Paavalin luovuus, toimintatarmo ja voitelu pääsivät oikeutuksiinsa vasta, kun hän oli vapaa ihmisten painostuksesta ja holhouksesta. Hän tosin päätyi orjaksi, mutta hän teki sen vapaaehtoisesti ja sydämen halusta, ei kenenkään ihmisen pakottamana. Vasta riittävä vapaus muiden ohjauksesta antoi hänelle eväät tehdä evankeliumin työtä kaikella sillä taidolla ja volyymilla, jonka tiedämme olleen hänen kohdallaan niin ensiluokkaista. Olisi varmasti syytä ottaa oppia tästä ja pyrkiä sellaiseen kasvuun, joka takaa vapauden ja riippumattomuuden. Monta kertaa kristillisessä kentässä painotetaan juuri päinvastaista: olet luotettava, kun toistat samaa mantraa kuin mekin, saat vastuuta, kun et lipeä yhteisestä rintamasta, kassakin kilisee, kun laulat meidän laulujamme. Suomessa et ainakaan voi olla tunnustuskuntiin sitoutumaton, muuten sinut jyrätään.
Sinua haluan rohkaista: ei jyrätä. Jos vain haluat olla vapaa ja muista riippumaton ja totella Jumalan antamaa kutsua, kannattaa pitää pää kylmänä ja ottaa etäisyyttä holhoajiin. Et voi vapauttaa voiteluasi täysimääräisesti, jos keskityt vain tottelemaan muita. Jumala on tarkoittanut sinun kutsumuksesi toteutumaan Hengen vapaudessa ja inspiraatiossa. Siihen vapauteen voi kuulua erämaata, mutta erämaa kasvattaa kestävyyttä. Sinun on aika nyt jättää isoveli pullistelemaan hauiksiaan, Daavidkin uskalsi tehdä niin ja kaatoi Goljatin. Ei haittaa, vaikka isoveli valvoo ja riutuu. Riutukoon rauhassa.
Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pitäkää siis puolenne älkääkä antautuko uudelleen orjuuteen.
1.Sam.17:28, 1.Kor.9:10 UT2020, Gal.5:1 UT2020.
Copyright © 2024 Simo Papunen
