Jumala itse kuitenkin vahvistaa niin meitä kuin teitäkin uskossamme Kristukseen. Jumala voiteli meidät, painoi meihin sinettinsä ja antoi vakuudeksi Hengen sydämeemme.
Messiaasta (hamassiah) puhuttiin Vanhassa liitossa. Sana tarkoittaa voideltua eli kuningasta, joka oli saanut voitelun virkaansa. Myös ylipappi sai voitelun. Jeesus sai molemmat, sillä hän oli Melkisedek, vanhurskauden kuningas.
Jeesusta ei kukaan voidellut sillä tavalla, että olisi kaatanut öljyä hänen päähänsä. Jumala itse voiteli Jeesuksen ja antoi hänelle Pyhän Hengen voitelun. Huomaamme myös jotakin rajoja rikkovaa tapahtuvan, kun Maria Magdaleena voitelee Jeesuksen ennen tämän kuolemaa. Hän voiteli ruumiini etukäteen hautaamista varten. Voitelu myös kohdistui poikkeavasti jalkoihin, ei päähän.
Juutalaisille messias oli poliittinen hahmo, joka toisi Israelin kansalle Daavidin hallinnon takaisin. Hän olisi vahva hallitsija, joka saisi Israelin valtion kukoistamaan. Messiaan hallitessa Israel olisi suurvalta eikä roomalainen miehittäjä voisi pitää maata hallussaan.
Juutalaisten oli vaikea ymmärtää hengellisen ja maallisen erillisyyttä. Jeesus tavallaan kiusoitteli aikansa oppineita, kun hän härnäsi heitä sanailemalla: Daavid itse sanoo Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus voi silloin olla Daavidin Poika? Jumala siis kutsui Kristusta Adonaiksi, joka ehdottomasti tarkoittaisi, että messias olisi jumalallinen olento. Se ei mahtunut juutalaiseen arkitajuntaan. Messias oli suurmies, valtiojohtaja – ei mikään jumala sentään.
Voimme siis todeta, että meillä kristityillä on erilainen kuva messiaasta kuin juutalaisilla. Tämä ei tietenkään ole etninen ominaisuus, vaan uskontoon liittyvä erilaisuus. Meille Kristus on voideltu, jonka voitelu on ennen kaikkea hengellinen ominaisuus. Tämä voitelu ei ole vain merkki ja vakuus kuninkaallisesta asemasta, vaan se on elävää voitelua – Pyhän Hengen läsnäoloa. Voitelu on toimivaa, dynaamista, johdattavaa ja inspiroivaa. Se sisältää valtuudet armolahjojen käyttöön ja ihmeidenkin tekemiseen. Se yhdistää vallan ja voiman, viisauden ja tiedon. Siinä ilmenee jumalallinen arvovalta ja korkea asema. Jeesus saa arvonimen ’Kirkkauden Herra’. Tämän kirkkauden hän vieläpä jakaa seuraajiensa kanssa:
Olen antanut heille sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle. Annoin sen, jotta he olisivat yhtä niin kuin mekin olemme.
Kristillinen näkemys irtaantuu rajallisesta messias-ideasta jo aika kauas. Messiaasta tulee kirkkauden kuningas, joka jakaa saamansa korkean aseman seuraajiensa kanssa. Hän todellakin on ’vanhurskauden kuningas’, joka kutsuu uskovat olemaan osina hänen ruumiissaan. Näin saamme olla voideltuja hänen kanssaan Kristuksen ruumiin jäseninä.
Minä kuulin, miten kaikki luodut taivaassa, maan päällä ja sen alla ja meressä lausuivat: »Ikuinen ylistys, kirkkaus, kunnia ja voima valtaistuimella istuvalle ja Karitsalle.»
2.Kor.1:21-22 UT2020, Mark.14:8 UT2020, Mark.12:37 UT2020, Joh.17:22 UT2020, Ilm.5:13 UT2020.
Copyright © 2023 Simo Papunen
