Suuri Magellanin pilvi, jonka keskellä muodostuu uusia tähtiä. Kuvasta erottuu sekä pieniä tähtien alkuja että massiivisia nuoria tähtiä. Kuva: ESA Hubble.
Minulta usein kysyvät ne, jotka tulevat epäorgaanisista seurakunnista, erityisesti pastorit, miksi en välitä sellaisista asioista kuin hierarkinen johtajuus, rakennukset, kirkkokuntaisuus ja hengellisen työn tekeminen liikemaailman periaatteiden mukaan ja muista vastaavista epäraamatullisista asioista, jotka ovat minun mielestäni karstaa seurakuntakoneistossa.
Kun yritän puhua hyväntahtoisesti tällaisista asioista, kuten teen varsinkin kirjassani Viral Jesus, on olemassa kaikesta huolimatta, uskon niin, todellinen tarve käsitellä tämänkaltaisia strategisia asioita.
Usein oletetaan, että nämä asiat ärsyttävät minua jotenkin henkilökohtaisesti, tai että nämä ovat asioita, joita asetan omaan suosituimmuusjärjestykseeni vähän samaan tapaan kuin valitsen, mitä paitaa käytän tänään. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta.
Toinen olettamus on sellainen, että minä olen jonkinlainen nipottaja mitä tulee raamatun ottamiseen kirjaimellisesti, enkä näytä erottavan toisistaan asioita, jotka täytyy käsitellä raamatullisella tavalla (kuten pyhyys ja rukous), ja niitä, jotka ovat valinnaisia, kuten kulttuurisidonnaiset ilmaisutavat ja menetelmät. Pääoletus tässä on, että sellaiset asiat kuin rakennukset, virkapapisto ja hengellinen työ liike-elämän mallien mukaan ovat asioita, jotka ilmenevät kulttuurisidonnaisesti meidän aikamme ja yhteiskuntamme mukaisina. Vastaväite siis kuuluu niin, että jos meillä on virkapapit tai teemme hengellistä työtä samalla tavalla kuin jotain yritystoimintaan liittyvää projektia, emme ole yhtään sen vähemmän raamatullisia kuin silloin, jos puhumme puhelimessa tai käytämme tietokonetta. Voin tunnustaa, että käytän sekä puhelimia että tietokoneita. Tämä päättely sisältää minusta kuitenkin väärän olettamuksen ja väärän rinnastuksen.
Joten miksi ollenkaan välitän koko asiasta? On kaksi toisiinsa kytkeytyvää asiaa, joista olen huolissani. Toinen asia on kitkattomuus ja toinen Jeesuksen herruus. Käsittelen kumpaakin erikseen, mutta ne ovat syvällisesti toisiinsa kytkettyjä ja olen tietoinen niiden välisestä sidoksesta.
Katselin erästä keskusteluohjelmaa ja minua hätkähdytti keskustelussa esiin noussut sana ”kitkattomuus”. Ajattelin, että siinäpä oivallus, me tarvitsemme seurakuntaoppia, joka perustuu ajatukseen kitkattomuudesta. Siis tarvitaan sitä, ettei asetuta Jeesuksen asiaa jarruttamaan, sillä onhan hänen päämääränsä Jumalan valtakunnan leviäminen. Tapa jolla seurakunta toimi ja tapa jolla hengellistä työtä tehtiin Uuden testamentin aikaan, oli kitkatonta. Se ei noussut vastustamaan Jeesuksen asiaa, vaan se oli luotu juuri sen edistämiseksi. Vanha sanonta muistuttaa niistä toiminnan pidäkkeistä, jotka ovat tosia niin seurakunnan kuin autonvalmistuksenkin kannalta.
Kun teemme jotakin omasta mielestämme harmitonta, kuten keskittyessämme hengellisiin asioihin jossakin rakennuksessa, siitä seuraa kaikenlaisia epätoivottavia seuraamuksia. Olemme tosiasiassa hoitamassa Jumalan valtakunnan laajentamisen työtä ja pakottaneet sen paikoilleen johonkin rakennukseen ja sitoneet kellonaikaan. Uuden testamentin hengellinen työ oli apostoli- ja profeettakeskeistä (sen lisäksi, että pääasiassa keskityttiin Herraan Jeesukseen). Se oli palvelutyötä, joka suuntautui ulospäin, ympäröivään yhteiskuntaan. Sitä ei sidottu paikkaan tai aikaan. Se suuntautui aina ulospäin. Jos paras paikka kohdata etsiviä sieluja olisi parkkipaikka kolmelta aamulla, silloin apostolit tekisivät juuri niin. He voivat panna alulle seurakunnan juuri siellä ihmisten keskellä, sellaistenkin, jotka eivät koskaan astuisi jalallaan mihinkään kirkkoon. Mutta siitä hetkestä alkaen, kun meillä on ”jumalanpalvelus” sunnuntaina klo 11 ja suoritamme suurimman osan kaikesta toiminnasta tietyssä rakennuksessa, raamatullisesti suunniteltu apostolinen työ keskeytyy. Se on sama kuin heittäisi hiekkaa Jumalan valtakunnan rattaisiin. Sen jälkeen ei hengellinen työ enää suju kitkattomasti. Se alkaa asettua Jeesuksen työn tielle, joka sentään on hyvin ajateltua ja tähtää kitkattomaan toimintaan. Toisin sanoen Jumalan valtakunnan nopea ja tehokas virtaaminen ympäröivään yhteiskuntaan tyrehtyy pahasti. Rakennukset ovat vain yksi esimerkki hiekasta Valtakunnan rattaissa, on olemassa monia muita.
Toinen asia, joka tulee esiin epäraamatullisessa seurakuntakäsityksessä, on se, kuinka sellainen toiminta estää Jeesuksen herruuden. Otetaanpa esimerkiksi hengellinen hanke, jota toteutetaan liike-elämän mallien mukaan. Raamatullinen papillinen toiminta perustui aina siihen, että Jeesus hoiti käskyttämisen. Eräs tärkeä kohta Raamatusta tuo esiin tämän käytännössä:
He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä. Ap.t.16:6-10.
Ja on toinenkin paikka:
Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, josta käytettiin nimeä Niger, kyreneläinen Lukios, Menahem, joka oli neljännesruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, sekä Saul. Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut.” Niin he paastosivat ja rukoilivat, ja sitten he panivat kätensä näiden kahden päälle ja lähettivät heidät matkaan. Ap.t.13:1-3.
Huomaa, kuinka Ap.t.16 kertoo, että Paavali ja muut suuntasivat Vähään-Aasiaan, mutta Jeesus johdatti heidät sinne, minne piti mennä, ja tekemään, mitä piti tehdä. Huomaa sellaisia voimallisia kohtia kuin ”Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa” tai ”mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä” ja vielä ”ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä”. Tässä Jeesus itse ohjaa hengellisen työn tekemistä ja Hengen antama viisaus saadaan profetian kautta.
Tällaisen hengellisesti voimallisen ja tehokkaan työn tilalle me päätämme valita amerikkalaisen bisneskokemuksen ja sen soveltaman ihmisjärjen, sen kellonajat ja määrälliset tavoitteet, ikään kuin ne tekisivät meistä tehokkaampia. Se ei kuitenkaan tee muuta kuin riistää hengellisen työn hallinnan pois Herralta Jeesukselta ja jättää sen tukevasti meidän pöhköjen ihmisten käsiin. Olemme korvanneet yliluonnollisen voimallisen ja Jeesuksen johtaman hengellisen työn ihmisvoimaan luottamisella ja ihmisten ohjaukseen perustuvalla hengellisellä työllä. On muistettava, että Herra on se, joka tekee päätökset. Jos teemme päätöksiä itse, hallitsemme silloin itse herroina, mutta jos Jeesus tekee päätökset, silloin Jeesus on Herra.
Näin ollen minun huolestumiseni myöhemmän ajan historian tuomasta karstasta seurakuntakoneistoon (kristinuskoon) eivät heijasta vain minun henkilökohtaisia mieltymyksiäni, vaan ne ovat strategisesti tärkeitä huolenaiheita ja hyvin hengellisiä luonteeltaan. Uskon, että tekisi hyvää, jos kykenisimme keskustelemaan näistä avoimesti ja hyvässä hengessä, jotta voisimme kaikki olla tehokkaampia seuratessamme Jeesusta sadonkorjuutyöhön.
- Mitkä muut toimintatavat kuin rakennusten käyttö tai työn tekeminen liike-elämästä saaduilla malleilla vaikeuttavat sinun mielestäsi Jumalan valtakunnan kitkatonta leviämistä?
- Miksi luulet, että seurakunta omaksui tällaisia epäraamatullisia käytäntöjä?
- Uskotko minun laillani, että Jumala harkiten loi seurakunnan ja hengellisen työn kitkattomuuden ja antoi kaiken Jeesuksen johdettavaksi – vai etkö ole samaa mieltä?
- Miten meillä voi olla Jeesuksen johtama työ, jos emme anna tilaa profeetoille? Miten voimme päätellä, mitkä profetiat tulevat Herralta ja mitkä ovat lihallisia, jos emme opettele henkien tunnistamista ja harjaannuta itseämme henkien erottamiseen?
Ross Rohde
Copyright © 2013 Ross Rohde. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla kirjoittajan blogista Viral Jesus.
