Sinusta voi tuntua, että elämäsi on täynnä surkeutta. Jaakob joutui elämään keskellä koettelemuksia. Hän pakeni veljensä vihaa enonsa Labanin luo, joka petkutti häntä. Vaimon saadakseen hänen piti raataa parikymmentä vuotta ja senkin jälkeen lähteä karkuun kuin rikollinen. Kanaanin maassa hän ei saanut rauhaa, kun lapset riitelivät paikallisten asukkaiden kanssa ja järjestivät verilöylyn. Taas hän joutui pakenemaan ja sillä matkalla hänen vaimonsa kuoli. Kun hän pääsi vähän asettumaan, hänen poikansa Joosef katosi. Kävi ilmi, että villipeto oli hänet raadellut. Sitten tuli nälänhätä ja poikien piti lähteä kerjuulle Egyptiin. Sinne piti tehdä toinenkin matka ja oli pakko lähettää myös Benjamin pois. Minun elämäni on pelkkää surkeutta! (1.Moos.42:36), Jaakob valitti. On helppo ymmärtää, että hän koki niin. Jumala koetteli häntä enemmän kuin näyttää kohtuulliselta. Mutta mitä tapahtui, kun pojat palasivat Egyptistä: Joosefin veljet lähtivät Egyptistä ja saapuivat Kanaaninmaahan isänsä Jaakobin luo. He kertoivat hänelle: ”Joosef on elossa! Hän on koko Egyptin maan valtias!” Mutta Jaakobin mieli oli turtunut eikä hän uskonut heitä. Vasta kun he kertoivat kaiken, mitä Joosef oli heille sanonut, ja kun Jaakob näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä hakemaan, hänen henkensä elpyi. 1.Moos.45:25-27. – Sinunkin henkesi voi elpyä, sinä saat kokea lohdutusta, joka saa sinun elämänhalusi palaamaan. Sinä voit vielä iloita ja nauraa, hyppiä onnesta. Uskotko sen? Mieti, minkälaiset ”vaunut” sinua pitää lähettää noutamaan, että elämäsi elpyisi.