Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
Jos tehdään haku sanalla ’usko’ raamatunkäännöksestä 1992, saadaan 80 kappaletta paikkoja, joissa sana esiintyy perusmuodossaan. ”Uskosi, uskovien, uskotte” ynnämuut ovat mukana tässä luvussa. Mutta kaikkihan me ymmärrämme, mitä sana ’usko’ tarkoittaa – eikö?
Usko tekee meistä uskovia ja uskovina kuulumme seurakuntaan. Jos emme viihdy seurakunnassa, joudumme takaisin maailmaan – niinkö se menee?
Usko siis määrittää asemaamme suhteessa toisiin ihmisiin. Uskovaisuus on sosiaalinen status. Uskoon tullessa saimme syntimme anteeksi ja taivasosan. Pääsemme taivaaseen, koska olemme uskossa. Näin triviaali käsitys uskosta ulottaa merkistyksensä ajan rajan tuolle puolen.
Usko on kuitenkin tätä triviaalikäsitystä monipuolisempi asia. Usko on laajasti ottaen luottamusta siihen, että se mitä Jumala sanoo, on totta, oikeaa ja varmaa. Jumalan sanaan voimme luottaa ja hänen lupauksensa voimme omistaa omalle kohdallemme ja odottaa sen toteutumista varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.
Joskus Jumalan lupaus tulee meille profeetallisen sanan kautta. Raamatussa on runsaasti profeetallista ilmoitusta, mutta profetia voi tulla meille suoraan tai toisen uskovan kautta. Seurakunnan keskuudessa tapahtuva profetoiminen on armolahjan toimintaa. Profetian vastaanottaminen uskossa on tärkeä vaihe. Ilman uskoa profetia voi jäädä toteutumatta.
Usko on vaikea pitää elävänä niissä olosuhteissa, missä tapahtumat vyöryvät vastakkaiseen suuntaan. Jumalan lupaukset eivät tunnu todellisilta, jos joutuu keskelle vastoinkäymisiä ja jos tapahtuu jotakin peräti vastakohtaista. On sen vuoksi hyvä tietää, että Jumala koettelee uskoamme. Yleensä koetukset vahvistavat uskoa, jos emme luovuta.
Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan.
Minkälaisessa uskon koulussa sinä olet menossa? Jokin aika sitten piti olla mukana koronapassi. Meillä uskovilla on oltava mukana taivaspassi. Mutta joka käänteessä tarvitsemme uskoa – pienissä ja suurissa asioissa. Vastoinkäymisten keskellä varsinkin tarvitsemme vahvaa uskoa. Usko ei kuitenkaan ole jokin suoritus, jonka pinnistämme esille. Usko on varmuutta Jumalan lupauksista, hänen sanansa mieleen palauttamista, levollisuutta, kun tiedämme, että elämme uskosta, emme näkemisestä. Usko antaa sisäisen rauhan, kun odotamme Jumalan lupausten toteutumista.
Luuletko, että kotkanpoika tarvitsee uskoa, kun se ensi kerran levittää siipensä ja hyppää tyhjyyteen? Onhan se nähnyt emon tekevän niin – joten se uskoo, että siivet kantavat. Sinä olet kuullut Jumalan äänen – luota siis, että sinunkin uskosi kantaa.
Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen.
Job 39:26, Room.10:17, Room.4:21, Room.4:20, 1.Tess.1:3.
