Daavidin rukous. Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle, minä olen köyhä ja avuton.
Psalmi 86 on alusta asti heikon ihmisen avunhuutoa Jumalan puoleen. Tiedämme hyvin, kuka se heikko ihminen oli, varsinkin kun se sanotaan heti psalmin alussa. Kysymys oli Daavidista. Rukouksen kirjoittamisen aikaan hän oli jo kuningas. Joku Daavidin hovin jäsen varmaankin muotoili psalmin tekstin. Se sitten julkaistiin jossakin kokoelmassa, jossa oli muitakin lauluja ja rukouksia ja Israelin kansan historiaa katsottuna sydämen tuntojen tasolta.
Daavid ei tunnu haluavan pröystäillä kuninkaan asemastaan. Hän oikeastaan tekee saman kuin Paavali joitain vuosisatoja myöhemmin: – Hän asettaa näytteille oman heikkoutensa. Hän havainnollistaa Jumalan armon, voiman ja kirkkauden, kun esittää itsensä täysin avuttomana.
Jotenkin soisin oppivani tämän ja tiedostavani oman heikkouteni, jotta Jumalan armo pääsisi näkyviin. Mutta enhän minä osaa sitä. Häpeän esittää itseni heikkona ja epäonnistuneena, erehtyvänä ja avuttomana. Luemme eteenpäin psalmia 86:
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat.
Emme oikeastaan kaipaa ihmisten sääliä emmekä halua valittaa kohtaloamme, mutta aika ajoin on pakko sanoa suoraan, millaisessa ahdingossa elämme. On myönnettävä, että tunnen itseni epävoivoiseksi ja huudan apua:
Jumala, sortajat käyvät kimppuuni, häikäilemättä he tavoittelevat henkeäni. He eivät sinusta piittaa.
Kurkkua kuristaa pelko. Paniikkimieliala pyrkii pintaan. Rukous on takertumista viimeiseen toivoon:
Anna merkki, joka lupaa minulle hyvää. Häpeä vihamiehilleni! Saakoot he nähdä, että sinä, Herra, autat ja lohdutat minua.
Eräs englanninkielinen käännösversio sanoo: ”Näytä minulle rakkautesi niin että kiusaajani katsovat monttu auki!” Daavidin ja Paavalin kohdalla Jumala vastasi voimallisesti rukouksiin. Rukous ei rauennut tyhjiin heidän elämässään, miksi se johtaisi sinutkaan pettymykseen?
Voimme säilyttää toivon. Ei sen vuoksi, että olisimme jotenkin erityisiä, vaan siksi, että Jumala on niin erityinen. Hän haluaa näyttää voimansa ja auttaa avutonta, joka häneen turvaa. Sen vuoksi saamme viedä hätämme, mikä se onkaan, hänen tietoonsa turvallisin mielin.
1.Kor.1:27, Ps.86:1, (1.Kor.11.23-30), Ps.86:5, Ps.86:14, Ps.86:17.
