Monet kokevat yksinäisyyttä. Moni menee naimisiin, koska on yksinäinen ilman puolisoa. Samat ihmiset eroavat, koska ovat yksinäisiä avioliitossa. Yksinäisyys vaanii meitä monin tavoin. Kaikilla on kokemuksia koronapandemiasta. Tai saatamme muuttaa eri paikkakunnalle eikä uudelta seudulta löydy ystäviä. Saatamme joutua eristyksiin muista, koska kohtaamme vastustusta esimerkiksi uskon takia. Jopa saman seurakunnan jäsenet voivat kääntyä meitä vastaan. Kokemuksesta tiedän, miten tarkasti ihmiset karttavat seurakunnasta eronnutta. Oikeastaan siinä eristämisessä ei ole mitään logiikkaa, jos kerran ihmiset jättävät seurakunnan, koska heitä kohdellaan siellä huonosti. Mutta joskus itsekin karkotan muita, kun olen heille tyly.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin.
Itsesääliin vaipuminen on inhimillistä. Voimme jopa alkaa rypeä itsesäälissä ja suurennella muiden ihmisten tylyyttä. Vainoharhat voivat astua kuvaan. Alamme valittaa: ”Kukaan ei välitä, kukaan ei rakasta minua, aina minut unohdetaan ja eristetään – elän täysin hylättynä!”
Joudumme tunteiden kierteeseen, jossa pahennamme omaa tilannettamme. Meidän tulisi osata astua ulos noidankehästä ja huomata, että joku lähimmäisemmme on ehkä yhtä yksinäinen ja tuntee itsensä samalla tavalla hylätyksi. Voimme rukoilla: ”Herra, auta minua olemaan ystävä jollekulle, joka kaipaa ystävää!”
Ehkä Jumala vastaa ja johdattaa tiellemme ihmisiä, joiden päivän voimme pelastaa parilla empaattisella sanalla, auttamalla ystävällisellä eleellä jossain käytännön asiassa ja olemalla huomaavaisia. Näin omakin yksinäisyytemme lievittyy.
Myös some voi arvaamattoman paljon antaa terapiaa yksinäisyydestä kärsivälle. Mutta eihän yksinäisyys ole pelkästään kärsimystä? Yksin oleminen voi olla mahdollisuus ja suorastaan nautinto. Uskovina ihmisinä on rukouksen harjoittaminen paras lääke yksinäisyydestä kärsivälle, sillä se totuttaa meidät yksin olemisen olotilaan. Saatamme huomata, että yksinäiset hetket voivat olla rikkaita hetkiä. Saamme huojentaa mielemme, kun kannamme asiamme Jumalan kasvojen eteen. Saamme jättää murheemme hänelle ja hän antaa meille sisäisen rauhan ja levollisen mielen.
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.
Mark.1:35, Ps.25:16, Ps.35:12, Fil.4:6-7.
