Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana.”
En ole evankelista, mutta minunkin pitäisi osata puhua ihmisille Jumalan valtakunnasta niin että se vetäisi puoleensa kuulijoita. Evankelistat usein syyllistävät ihmisiä ja joskus onnistuvat vetämään heitä uskon ratkaisuun, koska ihmiset haluavat päästä eroon syntitaakoistaan. Onhan toki monilla raskaita asioita sydämellään ja he menevät hengellisiin tilaisuuksiin etsimään vapautusta tai ylipäänsä saamaan selvyyttä elämänsä sotkuihin.
Omantunnon puhtaus ja vapautus menneisyyden taakoista voi siis olla vetovoimatekijä. Monet ovat kokeneet saaneensa apua. Niilo Yli-Vainion aikana ihmettelin, kuinka paljon sairaita ihmisiä Suomessa oli. Niilon rukoiltavaksi mentiin tuntien jonotuksen jälkeen. Jos nyt ilmaantuisi joku, jonka kautta tapahtuisi sairaiden parantumista, saisimme varmaan nähdä saman ilmiön. Valitettavasti tämä ilmiö on harvinainen nykyään, kun sana ei oikein tahdo löytää vahvistustaan ihmeiden ja tunnustekojen kautta, vaikka sen pitäisi. Ihmeet ja merkit ovat Jumalan muoviämpäreitä. Jos jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä, sinne kokoontuu heti hämmästyttävä määrä ihmisiä. Väki aivan riehaantuu, jos jaetaan ilmaista kahvia. Seurakunnalta tuntuu puuttuvan näitä vetovoimatekijöitä.
Jos minulta kysytään, mikä minulle on henkilökohtaisesti uskossa tärkeää, niin sanoisin ”oikeus”. Paljolti se oikeus, jota en ole vielä saanut, mutta jonka uskon Jeesuksen kerran toimittavan minullekin. Onhan sovitus ja vanhurskaus korvaamatonta – lupaus taivaasta – mutta oikeus tulee heti vanavedessä. Oikeus merkitsee vapautusta niistä taakoista, jotka ihmiset ovat valheen voimalla minulle sälyttäneet. Oikeuden saaminen on minulle selkeästi vetovoimatekijä uskossa. Jos saan maineeni takaisin, suon sen toki muillekin – niillekin joiden mainetta olen ehkä itsekin vahingossa tahrannut.
Vetovoimaa yritetään seurakunnissa synnyttää viihteen avulla. Musiikki voi olla Jumalan työkalu, mutta joskus tuntuu, että se on korvaamassa vahvaa sanan julistusta. Kirkon piirissä (ja muuallakin) saattaa virrenveisuu korvata heikkoa saarnaamista. Aamoksen näky toivottavasti toteutuu pian:
Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
Meillä on myös oma vastuu. Kun syömme sanaa ja juomme elävien vetten lähteistä, elämme terveessä uskossa ja aika ajoin janomme yltyy:
Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Jeesus lupaa: Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Jumalan sanan tulisi olla vetovoimatekijä, mutta Jeesuksen persoonan ennen kaikkea tulisi olla sitä: hänen pyhyytensä, hänen uskollisuutensa, hänen rakkautensa, hänen voimansa, hänen kirkkautensa.
Hyvä Paimen on sellaisenaan vetovoimatekijä. Älkäämme tyytykö mihinkään ulkonaiseen korvikkeeseen.
Ilm.22:17, Ap.t.2:40, (Mark.16:20), Aam.8:11, Ps.42:1, Matt.5:6.
