Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”
Adventti on kirkkovuoden sisällä sijoitettu joulun odotukseen, mutta oikeasti se kuuluisi helatorstain yhteyteen. Kun Jeesus tulee toisen kerran maan päälle, hän palaa nimenomaan Öljymäelle. Tämä tapahtuu sodan keskellä, kun Jerusalemia piirittävät vihollisjoukot. Puolet Jerusalemin asukkaista pakenee vihollista ja Herra tulee pyhiensä kanssa apuun. Tämä kuvataan tarkemmin Sakarjan kirjassa.
Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso. Te pakenette vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin, ja se ulottuu Asaliin asti. Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.
Tapahtuu suuri mullistus: Öljymäki siirtyy paikaltaan, kun Kristuksen morsian on mukana lausumassa uskon sanoja. Säässä tapahtuu muutos ja vuorokauden valaistus muuttuu täysin. Sota loppuu ja alkaa tuhatvuotinen rauhan aika. Jerusalemiin puhkeaa ehtymätön lähde:
Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä.
Elämä maapallolla saa aivan uuden käänteen, kun Kristus tulee ja alkaa hallita kuninkaana. Hänen valtaansa alistuvat kaikki kansat. Ennen niin uppiniskaiset ihmiset lähestyvät häntä vavisten. Jumalattomien suut tukitaan. Kristuksen kirkkaus tulee tunnetuksi kaikkialla: hänen voimansa, hänen armonsa, hänen viisautensa, hänen valtasuuruutensa. Hänen kansansa saa loistaa. Kukaan ei enää pilkkaa uskovaisia.
Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata.
Tällaista aikaa kohti olemme menossa. Emme tiedä vuotta emmekä päivää, mutta tiedämme, että Jumalan lupaus toteutuu satavarmasti.
Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.
Mark.14:26, Ap.t.1:9-11, Sak.14:4-5, (Matt.17:20), (Sak.14:6), (Jes.30:26), Sak.14:8, Joel 2:27, Hepr.12:28-29.
