Kuinkas luet?

Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.

Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?”

Ensimmäinen asia, kun haluamme ottaa kantaa johonkin ilmiöön – tapahtumaan tai ihmiseen – on peilata sitä Raamatun sanaa vasten. Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että tulkinta riippuu aika suoraan Raamatun kannasta kyseiseen asiaan. Jeesus antoi ohjeensa tilanteessa, jolloin asia oli hengellinen, lyhyesti sanottuna ”Miten voin pelastua?” – silloin ainakin tarvitaan Raamatun näkemys. Kaikki eivät tunnu tietävän, että Raamattua tulkitaan Raamatulla – sana selittää sanaa.

On paljon muita kysymyksiä, joihin ihmiset kaipaavat selvyyttä. Juuri luin artikkelin psykopaateista ja totesin kyseisen artikkelin olleen aika heppoinen esitys. Psykologia tuntuu olevan kovin vaikea alue ihmisille. Helposti tulkitsemme jonkun persoonallisuuden piirteitä sairaalloisiksi. Viisas ihminen ottaa paljon malttia mukaan, kun pitää arvioida tekoja tai ihmisiä. Asioita pitää osata katsoa monelta suunnalta ja etsiä 3D-katseella arvioitavana olevan asian tai henkilön kaikki puolet.

Kun ruoditaan jotain ’pahaa tekoa’, heti alkuunsa pitäisi osata arvioida, oliko teko tahallinen vai tahaton. Joskus ihmiset loukkaavat toista tietämättään tai tyhmyyttään tai muuten vaan ilman loukkaamisen tarkoitusta – vaikkapa vitsin vuoksi. Sitten kun pitää arvioida toisen ihmisen tunteita, ei kannattaisi heti päätyä pitämään toista tunteettomana, sillä hän saattaa syystä tai toisesta pitää tunteensa piilossa. Jos joku eristäytyy, ei hän sen takia ole välttämättä epäsosiaalinen tai pahaluonteinen, hän on vain valinnut olla erakko, halunnut viettää paljon aikaa yksin. Jos joku ei heti vastaa, kun kysytään, pitää arvioida kysymys. Tunkeutuiko kysymys yksityiselämän alueelle? Silloin ei tarvitsekaan vastata. Kirjoittaako henkilö blogia – ehkä vastaus löytyy sieltä. Jos ei suoraan sanottuna, niin rivien välistä.

Tarvitsemme siis lukutaitoa. Pitäisi osata lukea paitsi Raamattua myös lähimmäisemme persoonaa ja elämäntapaa. Ajatuksia ja tunteita emme voi ilman muuta lukea, mutta nekin usein ilmenevät epäsuoraan. Uskova, joka osaa lukea seurakuntalaisten elämää, on päätymässä paimeneksi – toivottavasti.

Niinpä jos olet uskossasi maltin ja tolkun ihminen ja osaat myötätuntoisesti kartoittaa lähimmäisesi mielen liikkeitä, omaat jotakin hyvin arvokasta lahjakkuutta ja ehkä sinulla on edellytyksiä paimenen tehtävään. Jos osaat erilaisissa tilanteissa arvioida motiivejakin ja tuomita toisia ihmisiä hyvin armollisesti, ymmärtävästi ja sävyisästi, silloin sinun pitää harkita, mitä vastaat, kun Herra sanoo: ”Mene minun viinitarhaani työhön!”

Paimenia on muuten ihan epävirallisiakin. Jokainen ei tarvitse vanhimman titteliä siihen, että vahvistaa toisten uskoa ja auttaa heitä heidän vaikeuksissaan.

Jer.3:15, Luuk.10:26.