Orionin tähtisumu sijaitsee 1500 valovuoden päässä ja on lähin sumu, jossa muodostuu uusia tähtiä. Kuva: ESA Hubble.
Profeetan tehtävä on ”viheltää peli poikki”, kun hän näkee asioita, joissa menetetään todellisuudentaju, teeskennellään, ollaan epäaitoja tai keinotekoisia, solmitaan lehmänkauppoja tai rakennetaan jollekin valheelliselle pohjalle. Jos kansa kaiken jälkeenkin pysyy itsepetoksessaan, se muodostuu sille vain kuolemaksi. Kuolema ei tässä tarkoita biologisen elämän päättymistä, vaan kuoleman tilaa jo eläessä.
Profeetta on kokonaan elämän puolesta. Hänellä on hämmästyttävä kyky nähdä niitä kuoleman oireita, joista on tullut niin säännönmukaisia tekijöitä ihmisten elämään. Jeesus sanoi: Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän (Joh.10:10). Meidän tulee tavoitella elämää ja vastustaa kaikenlaista keinotekoista, tylsistävää ja pikaista lääkkeisiin turvautumista, kuten tehdään jo pienten lasten kohdalla, kun heitä hoidetaan jostakin ”häiriintyneisyydestä”. Profeetan tehtävä on älähtää, puuttua asioihin ja olla esirukoilijana täyden elämän puolesta. Kaikki sellainen, joka aiheuttaa häiriötä siihen täysipainoiseen elämään, jonka Jumala haluaa antaa miehille ja naisille kaikessa heidän inhimillisessä elämässään Jumalan yhteydessä, on oire kuolemantaudista.
Mistä profeetta sitten saa näkemystä asioihin? Minkä pohjalta hän oikein saa näkökykynsä? Kuinka hänellä voi olla sellaista käsitystä maailman menosta, joka asettaa hänet niin vastakkain muun maailman kanssa? Profeetan tehtävä on varoittaa ja puhua Jumalan puolesta ja suositella Jumalan kansalle sitä oikean todellisuuden kuvaa, jonka hän on Jumalalta saanut sitä maailmaa varten, joka jatkuvasti väittää sitä todellisuutta vastaan. Profeetta (tai apostoli) ei katso näkyviä asioita. Hän ei halua antaa näkyvien asioiden viedä mukanaan ikään kuin näkyvät asiat olisivat todellisuuden pohjana. Hän näkee asioita, jotka ovat näkymättömiä, niitä asioita jotka ovat sekä näkymättömiä että ikuisia, täynnä ikuisen kirkkauden painavuutta. Hän ei anna näkyvien kiehtoa itseään ja olla ulkonaisten asioiden, palkan tai tittelien, vaikutusvallan tai mukavuudenhalun vietävissä – kaikenlaisten sellaisten asioiden lumoissa, joilla maailman ihmiset vietellään kääntymään poispäin Jumalasta ja keskittymään itseensä, tämän maailman epäjumalien lumotessa heitä. Maailmassa, joka elää vihollisuudessa Jumalaa vastaan, käydään kahden erilaisen todellisuuden välistä taistelua.
Jumala tuomitsi väärät profeetat siitä, että he sieppasivat sanan toinen toiseltaan. He sanovat nähneensä unen tai väittävät, että ”Herra sanoi”, vaikka Jumala ei sanonut mitään. Herra ei ollut puhunut sellaista kuin he toivat esiin. He sepittivät sanansa omista inhimillisistä lähtökohdistaan. He eivät saaneet niitä oltuaan neuvottelussa Jumalan kanssa. He eivät olleet sillä paikalla Jumalan edessä, jossa he olisivat voineet ottaa vastaan hänen ajatuksensa ja hänen luonteensa mukaiset näkemykset. Missä sitten on se paikka, jossa Jumalan neuvot annetaan?
Toisen Mooseksen kirjan luvussa 25 Mooses saa ottaa vastaan Jumalan suunnitelman, mallin jota tulee soveltaa, kaikki pyhäkköteltan yksityiskohdat: mitat, materiaalit, ohjeet kuinka valmistetaan pyhää voiteluöljyä. Moosesta ja kaikkia israelilaisia varoitettiin, että he eivät saa hyväksyä mitään, mikä olisi Jumalan vaatimusten rinnalla pelkkää korviketta. Kaiken piti olla aitoa ja Jumalan säädösten mukaista. Siinä Herra antoi merkittävän, sisältörikkaan ja tarkan lausunnon, joka saa epäilemään, että näissä yksityiskohdissa piilee jokin Jumalan tarkoitus, joka menee paljon pidemmälle kuin vain näiden asioiden välittömään tavoitteeseen rakentaa jotakin Mooseksen sukupolvea koskevaa telttamajaa. Jumala puhuu tässä varmaankin kaikille sukupolville näiden esikuvien kautta, jotka meidän tulee oivaltaa ja ymmärtää. On kyseessä Jumalaa varten rakennettavan pyhäkön malli, sen pyhäkön, joka tarjoaa Jumalalle mahdollisuuden asua kansansa keskellä.
Tehkää telttamaja ja kaikki sen varusteet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle näytän. ”Tee akasiapuusta arkku, joka on kaksi ja puoli kyynärää pitkä, puolitoista kyynärää leveä ja puolitoista kyynärää korkea.” 2.Moos.25:9-10.
Kyynärä on noin 18 tuumaa (vajaa puoli metriä). En ole koskaan ymmärtänyt, miksi mitat ovat niin epäsäännöllisiä. Sen sijasta, että jokin olisi kaksi jalkaa, se onkin puolitoista jalkaa tai puolitoista kyynärää. Ikään kuin Jumala tahtoisi sanoa, että sen puolikkaan vastine, joka tarvittiin häntä varten maan päällä, löytyy taivaasta. Ja että kerran tulisi päivä, jolloin se, mikä on ylhäällä, tulee alas, ja sitten nuo kaksi yhdistyvät yhdeksi. Ei ole mitään vastaavaa selitystä, vain käsky: ”tehkää kaikki näiden määräysten mukaan”. Toisin sanoen ei pidä havitella omaa voittoa ja sahaillaa tarvikkeita oman päänsä mukaan.
Tee kantotangot akasiapuusta, päällystä ne kullalla ja työnnä ne arkun sivuilla oleviin renkaisiin, niin että arkkua voi kantaa tankojen varassa. Tangot on pidettävä arkun renkaissa, eikä niitä saa koskaan poistaa. 2.Moos.25:13-15.
Akasiapuu oli matalin pensas, jota erämaasta löytyi. Se ei ole mitään komeaa tammea. Se on kuumien erämaaolosuhteiden tuote, visainen ja pahkurainen puu. Se on kaikkein tavallisinta puuta, helpoimmin saatavissa olevaa, kaikkein arkisinta materiaalia ja kaikkein vähiten houkuttelevaa puuta työstettäväksi – ja kuitenkin se oli puulaji, josta Jumalan arkku piti rakentaa. Sekä ulkopuoli että sisäpuoli piti silata kullalla. Kaikista metalleista kulta edustaa Jumalaa. Puu ei koskaan suoraan toimi kosketuspintana Jumalan kanssa, sillä se on päällystetty kullalla. Mutta tästä arkisesta materiaalista Jumala kuitenkin rakensi pyhäkön, joka edusti ikuista kaunetta ja kirkkautta ja hänen läsnäoloaan.
Kantotangot ja renkaat kuuuluvat suunnitelmaan, jotta papit saattoivat kantaa arkkua olkapäillään ilman, että oli tarpeen koskea arkkuun.Tiedämme, mitä tapahtui, kun Daavid ohjeiden vastaisesti laittoi arkun vaunuihin. Kun vaunut lähtivät liikkeelle, arkku alkoi huojua ja näytti kohta kääntyvän ympäri. Eräs hyvää tarkoittava kuljetuksen valvoja koski siihen kädellään saadakseen sen tasapainoon – ja kuoli siihen paikkaan. Jumala oli määrännyt, että ihmisen käsi ei saanut koskea arkkuun. Tämä antaa meille näkemystä Jumalan pyhyydestä. Vaikka arkku sinänsä on nykyään kadonnut, siihen liittyvät yksityiskohdat, kuten pappeus, pappisvihkimys ja muut asiat, välittävät meille Jumalan luonteen ominaisuuksia. Se Jumalan viisaus, joka sisältyy pyhäkköön ja liiton arkkuun, pysyy voimassa.
Ainoat ihmiset, joiden tiedän säilyttäneen edes jonkinlaisen tietoisuuden tästä taivaallisesta mallista ja haluavat nähdä sen ennallistettuna, ovat ortodoksijuutalaiset, jotka paraikaakin työstävät erilaisia välineitä tulevaa temppeliä varten. He vaalivat tätä perintöä, kun taas seurakunta on hylännyt sen. Sen tähden me tuomme esiin varsin vähän minkäänlaista papillista käyttäytymistä kaiken kristillisyytemme keskellä. Jeesus on ylimmäinen pappimme ja tunnustuksemme apostoli. Pappeus on välttämätön ja ehdoton ehto, jonka pohjalta kaikki todellinen hengellinen työ tapahtuu. Ei kukaan voi olla apostoli olematta ensin pappi. Seurakunnassa on nyt kuitenkin monia, jotka väittävät olevansa apostoleita, mutta jotka eivät edusta pienintäkään kosketuspintaa siihen, mitä pappeus olemukseltaan on. Heidän olemukseensa ei ole iskostunut mitään tosi pappeutta, mikä luonnehtisi ja koskettaisi jokaista sanaa, jonka he sanovat, ja jokaista elettä, jonka he esittävät. (Jatkuu)
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
