Helix-sumu, joka sijaitsee Vesimiehen tähdistössä. Kuva: ESA Hubble.
Ilmestysmaja rakennettiin niin, että siinä oli kolme pihaa. Siinä oli ulompi piha, jossa oli pronssinen pesuallas ja pronssialttari uhraamista varten. Siinä esitetään pelastuksen perusasiat, johon liittyy paljon papillista toimintaa. Sitten oli toinen alue, jota nimitettiin pyhäksi – siellä oli paljon vähemmän toimintaa. Sieltä löytyivät näkyleipäpöytä ja Jumalan Menorah, seitsenhaarainen kynttelikkö, joka valaisi huoneen.
Sitten oli vielä yksi huone, kaikkeinpyhin, pyhistä pyhin osa temppeliä. Vain yksi pappi sai jalallaan astua sinne kerran vuodessa. Siellä ei ollut menoraa, ei mitään lampun valoa, koska kaikkein pyhimmän valaisi ”shekina” – Jumalan läsnäolon kirkkaus. Siinä paikassa oli yksi huonekalu:
Tee puhtaasta kullasta kansilevy, kaksi ja puoli kyynärää pitkä ja puolitoista kyynärää leveä. Tao kannen päälle kullasta kaksi kerubia, toinen kerubi kannen toiseen ja toinen toiseen päähän, niin että ne ovat kiinteästi kannen kummassakin päässä. Kerubien siivet olkoot kohollaan kannen yllä ja niiden kasvot vastakkain, kohti arkun kantta. Aseta kansi arkun päälle pantuasi arkkuun ne liiton todistuskappaleet, jotka minä sinulle annan. Sen luona sinä saat kohdata minut, ja minä puhun sinulle kannen päältä, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liitonarkun päällä, ja ilmoitan sinulle kaikki ne käskyt, jotka minä israelilaisille annan. 2.Moos.25:17-22.
Mitä tämä armoistuin tarkoittaa? Uskon, että kaksi kerubia edustavat niitä asioita Jumalan nerokkaassa luomakunnassa, jotka ovat vastakkaisia ja kilpailevat keskenään: mies ja nainen, juutalainen ja pakana, profeetta ja opettaja. Ajattele mitä tahansa jännitettä, mitä tahansa sisäänrakennettua vastakkaisuutta, joka on tulosta siitä erilaisuudesta, mitä Jumala on luonut. Jumala tuntuu sanovan: ”Minä kohtaan sinua paikassa, jossa on jännitettä. Kohtaan sinua paikassa, missä minun luomani erilaisuus tuottaa luonnollisena seurauksenaan mitä elinvoimaisinta ja voimakkainta todellisuutta.” Juuri sellaisessa paikassa saamme kohdata Jumalaa ja siellä hän keskustelee kanssamme, siellä hän meille puhuu ja antaa ohjeita Israelin lapsille kerrottavaksi. Juuri siellä hän antaa sanansa, ilmaisee mielialansa ja ajatuksensa. Meidän ei tarvitse omin päin kehitellä mitään tai poimia sanoja toisten huulilta. Jos saamme kohdata häntä tuossa paikassa, hän välittää meille oman mielenlaatunsa ja luonteensa! Siihen liittyy arvokas riippuvuus ja lupaus. Vain häneltä saatu neuvo on elinvoimainen, vain hänen ohjeensa antavat elämän, vain hänen neuvonsa voivat kohdata meidän tarpeemme siinä hetkessä, sillä Jumala yksin tuntee tarpeemme ja hänen suuresta armostaan saamme neuvoja. Siinä paikassa saamme kohdata Jumalan.
Missä pihassa olemme tällä hetkellä? Joku on ihan oikeutetusti sanonut, että useimmat uskovat ovat vielä esipihalla, siellä missä pelastuksen perusasiat tuodaan esiin. Kiitos Jumalalle siitä paikasta, sillä ilman sitä ei päästä mihinkään pitemmälle. Mutta jos jäämme pysyvästi asumaan esipihalle, emme pääse osallisiksi niistä rikkauksista, joita saamme ottaa vastaan menoran valossa ilmestysmajan pyhässä: syödä tosi leipää, ottaa vastaan tosi opetusta, oppia todella ymmärtämään Jumalan valtakuntaa, käsittämään Kristuksen ruumiin tosi olemusta tai Israelin ja seurakunnan salaisuutta. Sitten on vielä lopullinen määränpää, kaikkeinpyhin, jossa on vain yksi kalustukseen kuuluva elementti. Siellä Jumala odottaa ja siellä hän asuu ja siellä hän kohtaa meitä ja siellä saamme olla hänen kanssaan läheisessä yhteydessä.
Kuinka usein profeetallinen ihminen saapuukaan seurakuntaan, joka juhlii ja riemuitsee, ja profeetta ihmettelee, mitä hän tekee koko paikassa? Kun hän odottaa saavansa kutsun puhumaan, Herra antaa hänelle kaikkeinpyhimmästään sellaisen vaikutelman, että hän näkee jotakin, mitä nämä ihmiset eivät näe. Hän saa vaikutelman, että ihmisten ilo on tehtyä, se on saatu aikaan sielullisin keinoin tavoitteena luoda tietynlainen tunnelma. Mutta heidän elämänsä totuus on aivan vastakohtainen heidän näennäiselle ylistykselleen. Ja profeetan on puhuttava heille tästä totuudesta. Hänen täytyy puhua siitä, mikä on ulkonaisen todellisuuden, heidän näennäisen juhlamielensä, tuolla puolen, ja puhua siitä todellisesta tilasta, jossa heidän elämänsä on, sellaisena kuin Jumala sen näkee. Sitten tulee hetki, kun hänet kutsutaan puhujalavalle. Siinä hetkessä hänellä on edessään valinta, jolloin hän joutuu päättämään, ottaako huomioon sen nosteen, joka tulee ympärille luodusta ilmapiiristä, jota erityisesti ylistysryhmä on ollut luomassa, kun se on ollut vetämässä häntäkin samaan juhlailmeen muottiin – sillä tavalla hän vahvistaisi heille sen epärealistisuuden. On hyvin houkuttelevaa tehdä niin. Mutta hän vetää syvään henkeä, kuin giljotiiniin menossa oleva mies, ja puhuu sen totuuden, joka vastustaa ihmisten ajatuksia. Profeetta vetää alas heidän epärealistiset unelmansa ja ”puhaltaa pelin poikki”, romahduttaa heidän tekopyhyytensä ja palauttaa heidät takaisin tosiasioihin.
Meidät kaikki on kutsuttu kohtaamaan Jumalaa kaikkeinpyhimmässä ja ottamaan vastaan, mitä hän haluaa antaa. Kun puhumme sellaiselta pyhältä paikalta, emme jaa sellaista, mitä meidän oma mielemme sanelee, tai sellaista, joka vain arvostaa tilanteen luomia odotuksia. Saakoon Herra herättää meissä tietoisuuden, että sellainen pyhä paikka vielä on olemassa, että hän vielä odottaa, että häntä kohdataan sellaisessa pyhässä paikassa. Armoistuimen äärellä opimme, että emme voi kohdata toisiamme niin erilaisina ihmisinä kuin olemme muuta kuin Jumalan armon avulla. Kuinka voimme oikealla tavalla olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, ellemme katso asioita sen armoistuimen näkökulmasta, jonka sisällä ne laintaulut ovat, joissa lukee kaikki Jumalan vanhurskauden vaatimukset? Meillä on velvollisuus täyttää Jumalan vanhurskauden vaatimukset. Meidän tulee suhtautua toisiimme niin kuin vanhurskaus vaatii eikä niin kuin sielullinen tunnelma, imarteleva sana tai jättihali edellyttävät, ikään kuin ne heijastaisivat todellisuutta.
Jumala asuu pyhässä paikassa ja missä hän asuu, siellä on vapaus, armo, viisaus – kaikki se mikä edustaa hänen olemustaan. Siellä hän myös odottaa meitä, armoistuimen yllä, kerubien siipien keskellä. Hän on siellä origossa, missä vektorit kohtaavat: missä vastustus on kovimmillaan, missä jännite on kaikkein suurinta ja kipu kovinta. Se tapahtuu siinä paikassa, jossa hänen Poikansa veri vuoti. Vain siitä paikasta, jossa Jumala asuu, voimme lähteä viemään sanomaa jakautuneelle maailmalle.
Antakoon Herra meille tuoretta intoa päästä syvempään ymmärrykseen kuin tähän asti. On olemassa syvempi todellisuus kuin esipiha, kuin paikka, jossa juhlimme pelastustamme ikään kuin se olisi jokin päämäärä eikä vasta alku. Menkäämme sen tavanomaisen tiedon, joka meillä Jumalasta on, tuolle puolen siihen paikkaan, jossa Jumala itse valaisee sydämemme. Kun pääsemme sinne, pääsemme Jumalan lepoon, paikkaan jossa ihmisen oma yrittäminen lakkaa. Saakoon Herra itse ravistella meitä, että etsisimme sitä ja löytäisimme sen, jotta asuisimme siinä ja jotta puhuisimme ja palvelisimme siitä paikasta käsin.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.
