Olemme tottuneita joulun odottajia. Jeesus-lapsen syntymäjuhlaa valmistellessa vietämme adventin aikaa ja käymme ehkä jopa kirkossa kiekauttamassa parit joululaulut. Availemme adventtikalenterin luukkuja ja olemme Jumalan Pojan toisen tulemisen suhteen ihan herttaisen pihalla.
Mitä oikein odotamme? Jotain suloista vauvaa, joka kellii seimessään? Jos tietokilpailussa kysyttäisiin, mikä seimi on, me tuskin osaisimme vastata ”eläinten syöttökaukalo”. Seimihän on tietenkin se Jeesuksen peti, joka on kuvattu joulukorteissa – mitä muutakaan?
Kukaan ei puhu meille Jeesuksen toisesta tulemisesta totuuden mukaisesti, vaan kaunistellen ja aina jotenkin joulupaperiin käärittynä. Hänen tulemisensa päivää on kuitenkin kuvattu Raamatussa näin:
Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen.
Tuntuu vähän siltä, että kulunut vuosi on ollut vaikeroinnin aikaa, kun kaikki kansat ovat kärvistelleet koronaviruksen kourissa. Vuosi 2020 on ollut yllätyksien vuosi ja kuin synnytystuskien alkua. Entä sitten sinä päivänä, kun tiedemiehet toteavat, että jokin asteroidi on Maan kanssa törmäyskurssilla? Jatkammeko kalenterin luukkujen avaamista kaikessa rauhassa ja joulutervehdysten kirjoittamista someen? Iloinen adventti voi silloin kääntyä tosi vaikeroinniksi, itkuksi ja kauhuksi.
Mitä rohkaisevaa tässä siis on? – Rohkaisevaa on tietää, että jos olemme elävässä uskossa, emme joudu mihinkään hätään. Lopun aikojen tapahtumien vyöryessä meidät temmataan Herraa vastaan yläilmoihin. Jos hän viipyy ja joudumme kärsimään lopun ajan melskeissä, Herra on vahvistava meitä uskossa, että kestämme kaiken.
Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.
Jos jumaliset ihmiset eivät ole erottuneet jumalattomista, viimeistään niin käy silloin, kun pasuuna soi. Jumala on luvannut sanassaan näyttää, mikä ero on uskovalla ja ei-uskovalla:
Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla, sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
Jes.9:5, Luuk.17:24, Ilm.1:7, 1.Tess.4:16-17, Mal.3:18, Hepr.12:28-29.
