He ylistivät ja kiittivät Herraa: – Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa Israelia kohtaan. Ja kansa kohotti suuren riemuhuudon ja ylisti Herraa siitä, että temppelin perustus oli saatu lasketuksi. Mutta monet vanhat papit, leeviläiset ja sukujen päämiehet, jotka olivat nähneet edellisen temppelin, itkivät ja valittivat, kun he katselivat uuden temppelin perustuksia. Monet taas huusivat ilosta, ja äänekkäässä riemussaan ihmiset eivät kuulleet toisten itkua. Kansan ilonpito kuului kauas.
Esran kirja on niitä harvoja, joista en ole lainauksia aiemmin ottanut. Se johtuu siitä, että olen viitannut aina Nehemian kirjaan, joka on osin päällekkäinen Esran kanssa. Alunperin ne ovat kai olleet yksi ja sama kirja. Esra on juutalaisen uskonnon isähahmoja, vähän kuin Mooseskin. Hän vaikutti paljolti siihen, miten tooraa tulkittiin ja minkälaiseksi juutalainen jumalanpalveluselämä toisen temppelin aikaan muotoutui. Luultavasti Aikakirjat ovat hänen käsialaansa. Hänen lainalainen uskonsa näyttäytyy kuitenkin varsin vieraana uuden liiton uskovalle.
Jotakin esikuvallista Esran uskossa kuitenkin on. Kun hän karkotti israelilaisten miesten ottamat pakanavaimot pois, hän alleviivasi sitä, että juutalaiseen seurakuntaan sai kuulua vain ympärileikatut miehet ja heidän juutalaiset vaimonsa plus lapset. Ympärileikkaamattoman miehen tytärtä ei juutalainen mies saanut ottaa puolisoksi. Uudessa liitossa ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus – siis uudestisyntyminen. Äitikirkkoni helluntaiherätys saa minulta vaihteeksi kehut, sillä heidän tavoitteensa on, että seurakuntaan kuuluu vain uudestisyntyneitä jäseniä. Kaikki ovat tervetulleita hengellisiin tilaisuuksiin, mutta seurakunnan jäsenyyteen otetaan vain uskoon tulleet ja uskovina kastetut. He ovat seurakuntaopissaan siis Esran linjoilla.
Ongelma voi tietysti olla siinä, että pitää erottaa, kuka on uudestisyntynyt ja kuka ei. Se ei aina ole helppoa, mutta hyvä ihmistuntemus ja henkien erottamisen armolahja auttavat. Luulen, että epäselvissä tapauksissa olisi hyvä, jos seurakunnasta löytyisi joku lämminhenkinen paimensielu luotaamaan kasteelle pyrkivän uskon laatua. Kovistelu tuskin auttaa.
Esran kirja kertoo toisen temppelin syntyvaiheista. Toinen temppeli koki aika monenlaisia vaiheita, kun kreikkalaiset valloittajat loukkasivat temppelin pyhyyttä. Makkabilaiset onnistuivat karkottamaan valloittajat ja temppeli piti vihkiä uudelleen. Tässä vaiheessa syntyi hanukkajuhla, jonka apostoli Johannes ohimennen mainitsee ”temppelin vihkimisen vuosijuhlana”. Hanukkaa vietetään juutalaisten keskuudessa tänä vuonna 10-18. joulukuuta, sillä se kestää kahdeksan päivää. Kunakin päivänä sytytetään yksi kynttilä lisää hanukkia-kynttilänjalkaan. Joka päivä kynttilät pitää vaihtaa, joten niitä kuluu kaikkiaan 44 kappaletta. Luterilaiset adventtikynttilät heijastanevat jossain määrin tätä käytäntöä. Hanukkajuhlana lapset saavat lahjoja – se on siis heidän joulunsa.
Sivumennen sanoen: minullakin on lahjana saatu hanukkia piilossa kirjahyllyni päällä. En sitä pidä esillä, sillä en edusta vanhan liiton uskoa, vaan uuden liiton. Äidiltä perintönä jäänyt kipsinen laintaulu on sekin niin syvällä tavaroitteni pohjalla, että en halua sitä ikinä kaivaa esiin. En halua Mooseksen tavoin sitä rikkoakaan, velvoittavathan 10 käskyä meitäkin. Mutta onhan toki hyvä tietää temppelin vihkimisen muistojuhlastakin ja juutalaisten tavoista jotakin. Tässä toteutuu se rohkaiseva periaate, että Kristus valaisee meille vanhan liiton asioita ja päinvastoin – vanhan liiton esikuvat avaavat meille uuden liiton asioita.
Ja hän sanoi heille: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”.
Luuk.12:35, Esra 3:11-13, (Joh.10:22), (2.Moos.32:19), Matt.13:52.
