Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän.
Ehkä Joosefin ei olisi kannattanut kertoa unestaan veljilleen, vaan pitää näkynsä lähinnä omana tietonaan. Mutta hän oli varmaankin niin innostunut kaikesta, ettei voinut pitää asioita sisällään. Joosef oli kuin simapullo – kaikki kuohui ulos kuin parahin shampanja. Siihen aikaan ei ollut somea, jossa olisi voinut jakaa asioita tuntemattomien ja puolituttujen kanssa. Somessa välitön kateus toisen onnesta ei lähde niin holtittomasti purkautumaan kuin perhepiirissä.
Niin, jokaisen Jumalan antamiin tehtäviin kutsutun ja näyn saaneen on syytä tietää, että vastustajia tulee olemaan paljon. Ihmiset vastustavat – läheiset ensi alkuun – ja myös luonnollisesti paholainen vastustaa. Sitten vastavoimiin liittyvät kilpailevat tahot ja lopulta myös seurakunnan tärkeilevät virkamiestyypit, joiden ohi ei saa mennä kukaan maahan kumartamatta. Oma terveys voi alkaa panna hanttiin. Vaivoja kärsivänä ja joka paikasta kipeänä on vaikea tehdä mitään merkittävää. Lopulta myös mieli voi kääntyä hanketta vastaan – ei tästä taida mitään tulla.
Joosefkin oli aika lannistunut istuessaan vankilassa, vaikka vielä jaksoi yrittää rimpuilla pois kahleistaan. Mekin saatamme omissa vaikeuksissamme rimpuilla ja yrittää vakuuttaa ihmisiä, että meidän näkymme on aito ja hankkeemme kaikin puolin hyödyllinen. Meitä kiusaa jatkuvasti sellainen harhaluulo, että ihmiset ovat meidän tiellämme tai ihmisten suosio on ratkaiseva. Meidän pitäisi nostaa katseemme Herraan ja nähdä, kuinka Kaikkivaltiaalla on langat käsissään. Hänen tapansa toimia vaan käy joskus yli ymmärryksen.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.
Voimme kuitenkin luottaa häneen, joka on sydämeemme istuttanut elävän siemenen. Se siemen elää siellä sisimpämme pimeässä mullassa, tunnemme kuinka se työntää versoa. Olemme kuin raskaana ja vääntelehdimme. Odotamme kivulla näkymme ilmaantumista päivänvaloon. Emme halua antaa meissä versovaa elämää pois, emme jättää sitä abortoijien käsiin. Itse asiassa olemme varmoja siitä, mistä Paavalikin:
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Uskossa me elämme päivästä päivään, odottaen Jumalan ilmestymistä ja synnyttämisen päivää. Elämme kiittäen ja ylistäen häntä, jonka käsissä on tulevaisuutemme.
Jer.31:9, 1.Moos.37:5, Jes.55:9, Fil.1:6.
