Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.
Hengellinen työ on vaikeaa ja haastavaa, koska siinä ei voi luottaa omiin kykyihin. Se on toisenlaista kuin vaikkapa urheilu. Kaikki huippu-urheilun saavutukset syntyvät harjoittelusta ja niiden takana on treenatut lihakset, tuhannet toistot, mielikuvaharjoitteet ja se kuuluisa flow-tila – mitä se lieneekään. Varmaan joskus joku uskova urheilija myös rukoilee ja menestyy Jumalan avulla, mutta yleensä tulokset ovat seurausta oikeanlaisesta harjoittelusta.
Jos on sananjulistajan kutsumus, pitäisi pystyä jatkuvasti puhumaan eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Pitäisi löytää oikeat sanat, että voi sytyttää kuulijoita ja koskettaa sydämiä. Tähän voi tietysti valmistautua lukemalla sanaa ja rukoilemalla, mutta loppujen lopuksi käyttökelpoisuus Jumalan lähettiläänä on jonkin asteen salaisuus ja säilyy sellaisena. Voi vain huolehtia omalta osaltaan siitä, että säilyttää ensirakkautensa Herraan, on riippuvainen hänestä eikä uskottele olevansa omillaan mitään. Heti kun ylpeys iskee, on vaarassa menettää voitelunsa. Tämä ylpeys voi olla ylpeyttä myös oman kirkkokunnan puolesta. Ei siis välttämättä ”kyllä minä”, vaan ”kyllä me”.
Satuin hiljattain lukemaan artikkelin, jossa kerrottiin, miten helluntaiherätyksessä ihmetellään, miksi herätys ei enää kasva. Niinpä – ettei vaan olisi iskenyt ”kyllä-me”-tauti? Sitä uhoa oli joskus silmin havaittavissa ja korvin kuultavissa. Ja siitä on jo aikaa vuosikymmeniä. Tunnetusti asiat ovat kehittyneet yleisesti ottaen huonoon suuntaan.
Mutta tämä sama tauti vaivaa helposti ketä tahansa, kukaan ei ole sille immuuni. Jumalan palvelijan täytyy osata säilyttää nöyryytensä, tietää oma pienuutensa, tunnistaa oma köyhyytensä ja riippua kiinni Jumalassa. Erityisesti sananjulistajien tulisi osata sanoa ”minulla ei ole tarjota mitään”:
Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’”
Kolme leipää viittaa Vanhaan testamenttiin, joka jaettiin lakiin, kirjoituksiin ja profeettoihin. Nykyään voimme pyytää ”viisi leipää ja kaksi kalaa”! Tai jos olemme rohkeita ”seitsemän leipää ja muutamia kalasia!” Nyt kun Jeesus on tullut, me voimme saada enemmän kuin vain kolme leipää. Mutta tärkeintä on pyytää tyhjin käsin, pyytää toisille eikä itselle, pyytää siltä taholta, joka kykenee antamaan – pyytää hellittämättä ja pyytää uskossa.
Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.
Luottakaamme tähän. Nojautukaamme kaikin voimin Herraan, riippukaamme hänessä kiinni – hän on rikas antaja kaikille.
Joh.6:48, Joh.15:5, Luuk.11:5-6, Luuk.11:8, (Room.10:12).
