Hän meni sisään ja sanoi: ”Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.”
Tämä sana tuli mieleeni, kun jokin aika sitten luin Ann Voskamp’in blogia. Ann on maanviljelijän vaimo Ontariosta, kirjailija, jonka esikoisteos Tuhat lahjaa on suomennettukin. Yritän paraikaa lukea hänen toista kirjaansa Broken Way. Lukeminen on hidasta, koska tekijän englanti on aika alkuvoimaista ja sanavarasto laaja.
Ann kertoo blogissaan, kuinka hän eräänä aamuna höyryävä kahvimuki kourassaan katseli ulos keittiön ikkunasta. Hän näki kaukana puutarhassaan jonkin eläimen makaavan ruohikossa. Se oli siinä paikallaan, hiljaa. Aivan liian hiljaa. Se näytti kuolleelta. Ehkä se oli se emonsa ruokkima peuranvasa, jota naapuri katseli edellisenä päivänä. Olisiko kojootti onnistunut saalistamaan sen yöllä?
Ann ei rohjennut mennä lähemmäs katsomaan. Hän ei kestäisi nähdä peuranvasan haavoja, hän odottaisi kunnes miehensä hoitaisi sen pois. Häntä säälitti eläinparka, mutta sellaista elämä joskus on – julmaa. Ann ei saanut kuitenkaan vasaa pois mielestään. Koko aamupäivän hän vilkuili siihen suuntaan. Ja lopulta, kun oli jo melkein keskipäivä, hän kokosi rohkeutensa ja meni lähempää katsomaan.
Muutaman askeleen päässä vasasta hän pysähtyi. Ei näkynyt mitään haavoja tai merkkiä kuolinsyystä. Täydellisen kaunis pieni peuranvasa, suuret korvat, pitkät ripset, pieniä vaaleita laikkuja kauniin ruskeassa kyljessä. ”Mitä sinulle on tapahtunut, pikkuinen?” Ann kysyi ääneen. Silloin yhtäkkiä vasa nosti päänsä. Se katsoi suurin silmin ihmistä, joka oli tullut häiritsemään sen unia. Silmät levällään kumpikin katsoivat hetken toisiaan. Sitten vasa nousi jaloilleen ja lähti horjuen askeltamaan pois, vaappuen unenpöppörössään. Ann ei voinut kuin nauraa.
Jumalan henki puhui: Joskus tulee vastaan tilanteita, että jokin on kuollut. Joskus on tilanteita, että se, mikä näyttää kuolleelta, pitää vaan herättää. Niinpä Ann saattoi rohkaista naista, joka oli hänen sielunhoidossaan: ”Ei sinun avioliittosi ole kuollut, se pitää vain herättää unesta!”
Ehkä sinunkin elämässäsi on menossa sellaista, joka näyttää kuolleelta. Yksinäisyys tai vaikea ihmissuhde, parantumaton sairaus, taloudellinen toivottomuus? Ehkä sinun jumalasuhteessasi ei ole tapahtunut pitkään aikaan mitään? Näyttääkö siltä, että läheisesi on hengellisesti kuollut? On mahdollista, että sinä voit herättää tilanteen siitä kuolleesta pisteestä, johon on ajauduttu, uuteen eloon. Ehkä sinun tulee vain koota rohkeutesi ja mennä lähemmäs, lähestyä asiaa ja esittää mieltäsi askarruttaneet kysymykset ääneen – kenties joku vastaa, ehkä joku reagoi. Saat huomata, että asiat eivät olekaan niin lukossa kuin luulet. Jumala voi tehdä ihmeen ja sinä saat nauraa, vapautuneesti nauraa kaiken huolesi ja murheesi pois. Katsoa elämääsi ihan uusin silmin.
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Ps.42:1, Mark.5:39, Jes.43:19.
