Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen.
Meitä kutsutaan Jeesuksen luo monin tavoin evankeliumeissa ja apostolien teksteissä. Mutta emme löydä Uudesta testamentista mitään erityistä kaavaa, miten ihmiset tulivat Jeesuksen luo. Koska uskoon tulo tapahtuu sydämen tasolla, emme näe sitä luonnollisin silmin. Alkuseurakunta kuitenkin rekisteröi ihmisten uskoon tulemisen ja antoi sille hyväksyntänsä. Seurakunnan hyväksyntä vahvistettiin julkisesti kasteessa.
Meidän aikanamme on tullut tavaksi vaatia jättäytymistä tai jonkinlaista julkista ratkaisun tekemistä. On kädennostoja ja alttarille tulemista rukouksineen. Eihän siinä mitään vikaa ole, mutta on väärin vaatia kaikilta samanlaista uskoon tulemista. Toinen tulee uskoon yksinään, toinen vasta pitkän maanittelun jälkeen suurkokouksessa. Toinen tekee asiat hiljaisesti, toinen äänekkäästi. Kasteen oli tarkoitus tasoittaa tätä yksilöllisyyttä, mutta nykyään on vaikea toteuttaa alkuseurakunnan käytäntöjä, koska kirkoissa on käytössä lapsikaste. Uskovien kasteen omaksuneet eivät hekään oikein huomioi kasteen merkitystä uskon julkisena tunnustamisena.
Niinpä meillä on näitä käden nostamisia, alttarille tulemisia, jättäytymisiä ja todistamisia – mitä nyt milloinkin ihmiset keksivät vaatia. Olennaista on kuitenkin sydämen ratkaisu ja päätös lähteä seuraamaan Herraa. Muistan eräänkin episodin, kun Yli-Vainion kokouksessa oli paljon ’mummuenergiaa’ ilmassa – siis vanhojen uskovien aikaansaamaa hengen nostatusta, jossa yllytettiin erästä henkilöä jättäytymiseen. Kun hän oli sen tehnyt, minua yllytettiin puhumaan hänen kanssaan puhelimessa. Ilmaisin iloni siitä, että hän oli tullut uskoon, mutta muuten ei keskustelusta oikein tahtonut tulla mitään. Usko ei hänelle merkinnyt suuria ilonpurkauksia. Hänen äänensä kuulosti hyvin masentuneelta ja väsyneeltä. Tiesin, että taustalla oli huumeriippuvuutta ja koin vähän kiusalliseksi yrittää tsempata häntä. Olimme molemmat osaltamme mummuenergian uhreja.
En epäillyt hänen uskonsa aitoutta. Näin jopa hänestä unen, jossa tapasin hänet taivaassa. Mutta huumeriippuvuus aiheuttaa suurta kärsimystä koukkuun joutuneille. Tunnen suurta myötätuntoa, mutta myös suurta avuttomuutta. Joku on saattanut minunkin omituisuuksiani ja kummallisia tekojani luulla huumeiden aikaansaannoksiksi, mutta en ole huumeita koskaan edes nähnyt saati käyttänyt. Alkoholistakin vapauduin kerralla. Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että hän varjeli minua, etten hullutellut elämääni ihan pilalle.
Autetaan siis, siskot ja veljet, niitä jotka kärsivät päihteistä ja huumeista. Ei tehdä uskoon tulon muodollisuuksista mitään numeroa, vaan keskitytään rohkaisemaan, kannustamaan ja tukemaan. Epäuskon laineet lyövät kohtalokkaan kovaa näitä muutenkin heikkoja lähimmäisiämme. Vihollinen syyttää heitä herkeämättä ja haluaa pitää heidät taulutusnuorassaan.
Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä.
Jaak.1:12, 1.Piet.2:4, 1.Tess.5:14.
