Raamattua lukiessa joutuu kohtaamaan monia tappion hetkiä ja todistamaan ihmisten kokemia takaiskuja. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on sellainen tappio ja takaisku, mutta luemme siitä rauhallisin mielin, koska tiedämme lopputuloksen. Tiedämme, että Jeesus nousi kuolleista ja kaikki hänen kokemansa vääryys ja tuska sai uuden mielekkyyden. Rististä tuli hänen elämänsä tarkoituksen ratkaiseva tekijä. Paha kääntyi hyväksi.
Saman voimme kokea hyvinkin arkisella tavalla, kun katsomme televisiosta jotakin peliä, jossa Suomen joukkue pelaa ennakkoon parempaa vastustajaa vastaan. Jos tiedämme lopputuloksen – että Suomi lopulta voittaa – jaksamme jännätä pelin kulkua ja kokea innostusta, kun peli lopulta kääntyy Suomelle. Näin saamme myös uutta ymmärrystä siitä, miten usko toimii. Kun tiedämme Jumalan sanan perusteella, miten väkevä Jumala meillä on, miten hän vie asiansa voittoon, miten hänen lupauksensa eivät petä, silloin jaksamme olla luottavaisin mielin, vaikka elämä meitä välillä kolhii. Takaiskujen keskellä tiedämme, että Jeesus on voimallinen Pelastaja, armollinen ja pitkämielinen Vapahtaja, suuri ja majesteettinen herrain Herra, joka on minutkin nimeltä kutsunut – silloin emme menetä toivoamme, vaan pidämme kiinni uskostamme ja seuraamme pelin loppuun asti.
Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.
Niinpä sinäkin voit tänään nostaa katseesi ylös, säilyttää toivon rohkeuden ja pitää yllä uskoasi hyvään tulevaisuuteen. Jos jokin takaisku sinua masentaakin, niin voit olla varma, että se on väliaikainen ja ohimenevä hidaste, sillä Jumala vie aina asiansa voittoon. Jeesus Kristus vie aina lapsensa perille – kotiin asti.
Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava.
Emme anna periksi epäuskolle, emme luovuta. Panemme alati toivomme häneen, joka on antanut henkensä meidän puolestamme. Tiedämme, että hän on meidän rakkautemme ja kiintymyksemme ansainnut. Emme anna maailman tuulien sammuttaa sydämestämme ensirakkauden tulta. Iloitsemme jo ennalta, sillä olemme varmoja, että peli kääntyy vielä vastustajan tappioksi. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Ilm.17:14, Room.4:20-21, Hepr.10:22-23, Room.8:37, 1.Piet.1:8-9.
