Sattuipa kerran hurjassa nuoruudessani ikimuistoinen tilanne. Asuimme noin kilometrin päässä järven rannasta ja meillä oli puinen soutuvene, jossa oli myös perämoottori. Siihen aikaan, kun minä elin omaa murrosikääni, ei veneilijöillä tarvinnut olla pelastusliivejä. Niinpä pörräsimme järvellä pitkin ja poikin ilman liivejä – ilman uimataitoakin. Päätä ei palellut, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.
Äitini halusi mennä telttakokoukseen järven toiselle puolen ja ottaa naapurinkin mukaan. Hän sai yleensä autokyydin, mutta nyt hän oli saanut idean: minä veisin hänet veneellä järven yli ja hän palaisi sitten jonkun kyydillä. Mikäs siinä, tuumasta toimeen.
Se oli joka suhteessa raamatullista. Kun pääsimme järvelle saatoimme todeta, että siellä puhalsi aikamoinen puhuri. Laineet nousivat vaahtopäiksi. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Että sattuikin. Äitini ja naapuri olivat kohta paniikissa. Minä en osannut pelätä, vaan ohjasin veneen rohkeasti tuulta päin. Siinä iässä ei vielä osaa pelätä. Kun katselen nykynuorisoa, huomaan saman ilmiön – järki kasvaa myöhemmin. Jälkeenpäin olen kauhistellut tilannetta. Mutta tiedäthän, miten aallokossa pitää venettä ohjata? Suoraan tuulta päin. Keula siinä vähän hyppii ja vesi roiskuu, kun hypätään aallonharjalta toiselle, mutta sivuttain olisi vaarallisempaa ja vene voisi herkemmin kaatua. Vauhdin hiljentäminen ei ole hyvä idea, vaan kohtalainen vauhti pitää yllä liike-energiaa haastaen aallokon voiman ja pitäen veneen vakaana.
Pääsimme onnellisesti vastarannalle ja helpottuneet matkustajani pääsivät turvallisesti laiturille. He olivat jokseenkin järkyttyneitä ja samalla kertaa varmoja, että minä olin tahallani saattanut heidät vaaraan. Uusia veneretkiä ei sen koommin tehty.
Mutta tiedätkö, tämä antaa aiheen profetoida sinulle: Se myrsky, jonka keskellä sinä nyt olet, on Jumalan sallima. Sinusta voi tuntua, että olet joutunut sokean kohtalon armoille ja sinua kuritetaan, vaikka olet elänyt oikein ja hakeutunut hengellisiin tilaisuuksiin. Sinusta voi tuntua, että elämäsi purtta ohjaa joku hurjapää kiusanhenki. Haluaisit hiljentää vauhtia. Mutta sinun tulee tietää, että sinua viedään turvallisinta reittiä kohti määränpäätä. Ympärillä tosin myrskyää, mutta ei sinun tarvitse pelätä. Jeesus Kristus itse ohjaa sinun elämäsi venettä. Sinun uskosi kasvaa, kun sinä tämän koettelemuksen keskellä rukoilet ja saat kokea syvää rauhaa ja uskon luottamusta Kristukseen. Hän haluaa näyttää sinulle, että hän on voimallinen varjelemaan, hän on voimallinen viemään sinut perille. Hän ei ole hylännyt sinua – päinvastoin. Hän haluaa, että sinun luottamuksesi häneen uudistuu ja uskosi kasvaa. Sinä saat kuulla Herrasi vakuutuksen:
”Älä pelkää, vaan usko.”
Ps.107:30, Joh.6:18, Mark.5:36.
