Näin unta. Oli iso kaupunki. Aivan uuden uutukainen kaupunki oli rakennettu tuhoutuneen tilalle. Oliko entinen kaupunki tuhoutunut maanjäristyksessä vai millä tavalla – se ei selvinnyt. Asukkaat olivat kuitenkin tallessa. Heidät oli majoitettu telttakyliin uuden asutuskeskuksen ulkopuolelle. He odottivat kärsimättöminä pääsyä uusiin asuntoihin.
Minä olin jotenkin onnistunut saamaan luottamustoinen. Piti valita yhteen kerrostaloon noin kolmekymmentä perhettä. Piti kierrellä telttakylissä esittelemässä kerrostaloani ja kutsumassa sinne sopivia ihmisiä asumaan. Asuisin itsekin kyseisessä talossa ja halusin valita sinne ystäviäni ja kaikenlaista kunnon väkeä. Mukanani kulki valtion virkamies, joka neuvoi, keitä voitiin ottaa ja keitä ei.
Löysin heti muutamia mukavia ihmisiä, jotka merkittiin listalle. Sitten tapasin ihmisiä, joita voisi harkita, mutta joiden suhteen tarvitsin neuvoja. Virkamies joko nyökkäsi tai pyöritti päätään. Tapasin nuoruuteni heiloja. Joidenkin kohdalla olisin toivonut yhteistä tulevaisuutta, mutta se ei ollut onnistunut. Nyt heillä oli perheet ihan muun miehen kanssa. Mutta ”vanha suola janottaa” sanotaan ja ehdotin virkamiehelle joitakin tällaisia nuoruuteni ihastuksia. Virkamies oli joskus tyly, joskus myöntyväinen. Iloitsin, kun sain asuttaa joitakin heistä. Joku entinen heilani kyseli hädissään, saisiko hänen perheensä tulla mukaan. Tottakai. Tapasin myös työpaikkani pomoja ja työkavereita. Vaikeita ihmisiä, toivottomia tapauksia. Vain harva pääsi listalleni. Jokunen sentään. Tapasin myös ystäviäni. Noita mukavia ihmisiä, jotka olivat suhtautuneet minuun myönteisesti ja rohkaisseet minua ja tukeneet taloudellisesti. Heitä oli kiva kutsua asumaan samaan kerrostaloon. Joitakin tärkeitä ihmisiä tuntui kuitenkin puuttuvan ja kysyin siitä virkamieheltä. Hän vastasi: – Heillä on meneillään sama työ kuin sinulla. – Siis oma kerrostalo? kysyin. – Jep. Paitsi joillakin on rivitalo, toisilla kartanon tapainen. Jokaisella on oma rakennuksensa..
Kolmisenkymmentä asuntoa täyttyi lopulta nopeasti. Kaupungissa oli paljon uusia kerrostaloja ja jopa pilvenpiirtäjiä. Kysyin virkamieheltä, saisinko asuttaa muitakin taloja. Ei, jokaiselle oli vain yksi talo. Entä ne, jotka saavat asuttaa pilvenpiirtäjiä? Miksi heille on annettu enemmän valtuuksia ja suurempi vastuu? Vastaus oli, että ymmärtäisin asian myöhemmin. Kysyin myös niistä, jotka jäivät valitsematta. Tuntui, että monet jäivät telttakyliin kurjiin oloihinsa. Olin heistä huolissani ja kärtin virkamieheltä vastausta, mutta en ehtinyt sitä saada, kun heräsin.
Hepr.11:16.
