Olen syntynyt maalla, asunut maalla ja tunnen itseni maalaiseksi, vaikka asunkin kaupungissa. Minulle ovat tuttuja lehmät ja lampaat, heinät ja vilja, traktorit ja pellot. Kun olin lapsi, ei meillä ollut päiväkotia tai lastentarhaa, meidän tarhamme virkaa hoiti maat ja mannut, metsät ja niityt. Omin päin kuljeskelin päivät pitkät kotitanhuvilla ja keksin itselleni leikkejä. Kun sitten 10-vuotiaana sain tulla uskoon, sekin tapahtui ladossa heinäkasan päällä. Synnyin sinne kuin Jeesus-lapsi, josta laulamme ”Heinillä härkien kaukalon, nukkuu, lapsi viaton”…
Tämä ei ole minun kohdallani mitään maalaisromantiikkaa, vaan totta. Niinpä minun sielunmaisemani olennaiset palaset koostuvat maalaistalosta ja suomalaisesta järvestä, heinäladosta ja sen takana olevasta viljapellosta. Yritän kuvata maisemaa, jossa olen syntynyt, elänyt ja kasvanut. Mutta siitä erottuu omaksi maisemakseen vielä se rantasuuli ja se järveen pistävä niemeke, jossa sai tulla uskoon silloin lapsena. Se on minun ensirakkauteni maisema. Olen siellä hengessäni joka päivä. Jos en viivy siellä päivittäin ja liikuskele omassa ensirakkauden maisemassani, huolestun. Tarvitsen tuota sisäistä kotimaisemaani, jossa sielu lepää, jossa voin kohdata Vapahtajani ja suudella hänen jalkojaan ja luvata palvella häntä tänäänkin.
Jokaisella varmaan on erilainen hengellinen koti ja hengellinen syntymäpaikka, rakas maisema tai kotikirkko, sydämen keskuspaikka. Tarvitsemme sellaisia ja on virkistävää, jos voimme missä vain ja milloin vain palata sielumme silmin sinne ja astella hengessä oman sydämemme keskuspaikassa ja uskomme alkulähteellä. Jos sinulla sellainen on, pidä siitä huolta, älä anna polun sinne ruohottua. Käy tapaamassa rakasta Vapahtajaasi siellä aina uudestaan, siellä missä hänet ensi kerran kohtasit. Pidä yllä ensirakkauden liekkiä. Uskon, että hänkin mielellään liikuskelee siellä, missä kohtasi sinut, puhutteli sinua nimeltä ja sanoi sinulle: ”Seuraa minua!”
Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu. Jes.51:1. Näin sanoo Herra: Minä muistan, miten uskollinen olit, kun olit nuori, muistan, millainen oli rakkautesi, kun olit morsian. Jer.2:2. Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. Palaa kotiin, neitsyt Israel, palaa takaisin näihin kaupunkeihisi! Jer.31:21.
On virkistävää, kun voi palata alkupisteeseen, muistaa mistä lähdimme suunnistamaan uskon tielle, millainen oli se into ja palavuus, jota koimme, kun olimme vasta tulleet uskoon. Saakoon Herra virvoittaa sinua tänään, kun otat jälleen kompassin käteesi, etsit siitä suunnan ja uusin innoin lähdet jatkamaan taivalta. Kaikki merenkulkijat ovat vuosisatojen ajan suunnistaneet tähdistä – niin mekin. Meilläkin on tähti, jota seuraamme:
Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne. 2.Piet.1:19.
