Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps.25:16.
Yksinäisyys on eräs nykyihmisen suurista ongelmista. Usko ei juuri yksinäisyyteen auta. Tosin me saamme uskoon tullessamme seurakunnasta sisaria ja veljiä, mutta huuma haihtuu usein nopeasti ja niitä kaivattuja sydänystäviä ei välttämättä löydy. Onnellisia ne, jotka löytävät läheisiä ystäviä itselleen, mutta monet jäävät yksin. Kun koetukset tulevat ja kaipaisi tukea, ei sitä löydykään. Lopulta ei ole ketään, jolle kertoa ongelmistaan. Jos on puolison kanssa hyvät välit, se on arvokasta. Mutta aina ei puolisokaan voi auttaa. Puoliso voi olla paremminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.
He palkitsevat hyvän pahalla, minä olen yksin. Ps.35:12.
Yksinäisyys, joka syntyy kun ihmiset kohtelevat huonosti, on vielä pahempaa. Jos on parhaansa mukaan palvellut toisia ja saa vain moitteita, se voimistaa yksinäisyyden tunnetta. Koulu- ja työpaikkakiusaamisessa on se raskas puoli, että se synnyttää eristymistä. Kiusattu voi kokea, että on eristetty muista ja karkotettu pois, ei saa osakseen hyväksyntää eikä kuulu joukkoon. Yksinäisyydestä tulee olennainen osa kipua. Sellainen kipu on koko ajan läsnä ja kuluttaa sisäistä elinvoimaa. Psalmi 73 kuvaa hyvin, kuinka hurskas Jumalan ihminen voi joutua ihmisten vihan kohteeksi ja lopulta eristyksiin. Se kuvaa myös, kuinka jumalisuus sinänsä jo aiheuttaa puristusta ja jos vielä Jumalankin kokee ankarana ja vaativana, elämä voi tuntua läpikotaisin kurjalta.
Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Ps.73:13-14.
Mutta psalmi myös kuvaa, mitä iloa uskosta voi saada. Usko antaa toivon ja luo odotuksen, joka palkitsee. Siinä juuri tulee esiin uskon luonne: se kurottaa tulevaisuuteen, se tarttuu näkymättömiin aarteisiin, se näkee jo ennalta, kuinka ihana osa on uskovalle varattuna. Jos olet yksinäinen tavalla tai toisella, rohkaisen sinua tänään psalmin 73 lainauksella:
Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. Ps.73:23-28.
