Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Ps.84:6-7.
Mekin olemme pyhällä matkalla, jos kerran haluamme seurata Herraa ja päästä kerran taivaan kotiin. Monta kertaa taival tuntuu raskaalta ja joudumme suorastaan erämaahan. Mutta jos katsomme elämäämme taaksepäin, huomaamme, kuinka Jumala on sittenkin ilmestynyt meille usein ja olemme saaneet virvoittua. Olemme saaneet kokea samanlaista kuin psalminkirjoittaja ja juoda elävien vetten lähteistä ja kokea virvoittavia hengen sateita. Niiden avulla olemme saaneet uutta voima jatkaa uskon tiellä eteenpäin.
Tänäänkin voimme odottaa Herran hyvyyttä. Jos jano onkin kova, sitä lähempänä on virvoitus. Jos nousemme vuoren rinnettä ylös ja kiipeäminen uuvuttaa, voimme kuitenkin ajatella, että kohta pääsemme vuoren huipulle ja saamme katsella kauas.
Jumalan ihmeisiin kuuluu usein tällainen uupumus tai jano, joka sitten palkitaan. Jumalan ihmeisiin kuuluvat meidän puoleltamme kuuliaisuuden teot. Kun sokeana syntynyt sai rapaa silmilleen, Jeesus käski häntä menemään Siloan altaalle peseytymään. ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” — Altaan nimi merkitsee: lähetetty. — Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Joh.9:7. Ihme tapahtui, kun mies totteli. Miksi sitten ei riittänyt mennä kotiin ja pestä kasvot? Luulen, että Jeesus käski miehen Siloan altaalle, jotta hän voisi peseytyä kokonaan. Sehän oli kylpylä, jossa peseydyttiin menemällä veteen seisomaan. Peseytyjillä oli mahdollisuus kastautua kokonaan ja luulen, että Siloan allas myös toimi kastealtaana niille uskoon tulleille, jotka Pietarin saarnan vaikutuksesta ottivat vastaan evankeliumin. Toinen sellainen kylpylä Jerusalemissa oli Betesda. Jeesus myös halusi, että sokean parantumisesta tulisi julkinen asia. Mies saisi toimia Kristuksen lähettiläänä. Samalla koko kertomus muodostuu pienoisevankeliumiksi, kun mies paranee ja todistaa siitä muillekin ja kun hän lopulta opettaa fariseuksille uskon totuuksia. Eivät vain ulkonaiset silmät alkaneet nähdä, vaan sydämen silmät alkoivat nähdä hengellistä todellisuutta ja miehen kokemuksista kehkeytyi saarna koko Jerusalemille (itse asiassa kaikille ihmiskunnan sukupolville siitä alkaen).
Jumala voi lähettää meidätkin matkaan, joskus altaalle peseytymään, joskus erämaataipaleelle. Kun teemme, mitä hän kehottaa, silloin hengellinen kasvu saa meissä sijaa, pääsemme uskossamme eteenpäin. Silmämme alkavat avautua. Kun tulemme uskoon, Jumala odottaa meiltä, että kerromme siitä muillekin. Kun kerromme uskostamme toisille, saamme yhä enemmän voimaa, saamme enemmän hengellistä ymmärrystä, silmämme alkavat nähdä entistä tarkemmin.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. Ps.84:8.
Siloan altaalle lähetetty sokea mies palasi näkevänä ja todisti uskostaan koko Jerusalemille. Näin Siloan altaalle lähettäminen merkitsee uskon tuomista julkiseksi ja kun se tulee julkiseksi, Jumalan voima ilmestyy sen kautta muillekin, ei vain ihmeparantumisen kokeneelle. Niinpä haluan sinua rohkaista tähän, mikä on koko tarinan ydin: ”Mene ja kerro”. Kun sinä kerrot muillekin, mitä Jumala on sinun elämässäsi tehnyt, sinä saat uutta voimaa ja jaksat paremmin vaeltaa eteenpäin. Sinä uudistut, sinä alat nähdä tarkemmin, ymmärtää syvemmin, sinä alat loistaa Kristus-valoa. Paavali kehotti filippiläisiä:
Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, ja minä voin Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa. Fil.2:14-16.
