Uhriksi joutuminen: Voit kokea olevasi uskonnon uhri, jos sinua on kohdeltu kaltoin seurakunnassa tai ylipäätään muiden uskovien taholta. Pahin koettelemus uskovalle ei välttämättä tulekaan maailman taholta tai antikristillisten ihmisten pilkkana. Pahinta on, kun uskonveli tai -sisar kohtelee huonosti tai seurakunnan pastori sanoo jotakin loukkaavaa. Uskonnon opettaja, joka edustaa toista kirkkokuntaa kuin vanhempasi, on saattanut nöyryyttää sinua jo koululaisena, vaikka et tiedä edes ajatelleesi ketään vastaan saati tehneesi väärin.
Loukkaava huomautus voi sisältää aiheetonta epäluuloa, halveksuntaa tai tuomitsemista. Usein tuomitseva sana saa lisävoimaa siitä, että Jumalan arvovalta vedetään mukaan vahvistamaan sitä. Usein haavoittava sana sattuu pahiten, jos se koskee sinun persoonaasi, ulkonäköäsi, elämäsi epäonnistumisia (esim. hajonnut avioliitto) tai menneisyyden lankeemuksia. Tahallaan satuttaminen kohdistetaankin tarkoituksella arkaan paikkaan.
Joskus on kysymys arvovaltakiistasta, jolloin seurakunnan johtohenkilö tai muu arvovaltainen persoona ei sulata sitä, että sinulla on asioista eriävä näkemys. Mielipidekiista voi olla opillinen tai mikä vaan erilainen arvostus.
Joskus olet saattanut kokea, että sinun vapaaehtoistyötäsi ei arvosteta, sitä jopa vastustetaan. Kiitosta ei heru. Sinun rahalahjoituksesi, jotka nipistät pienistä tuloistasi, menevät jonnekin kolehtihaavin mustaan nieluun. Jos yrität joskus korvamerkitä rahasi johonkin kohteeseen, saat huomata, että ne katosivat kuin tuhka tuuleen – käytettiin kiireellisempään tarpeeseen. Taas joku oli enemmän oikeassa kuin sinä. Raha kelpasi, mutta sinä et.
Sinulla on hämmentynyt olo, kun huomaat tulleesi niin hurskaiden ihmisten keskelle, että he aina sanovat “olen ansioton palvelija”. Sinä pohdit, miten pääsisit samaan ansiottomien luokkaan, mutta hyväksytyksi.
Olet rukoillut seurakunnan yhteisiä asioita ja uhrannut aikaasi ja voimiasi ja rukoillut yksityisesti kotona. Kun sitten alkoi tulla rukousvastauksia, et ehtinyt vielä hihkaista iloasi, kun joku jo kiirehti ottamaan ansion itselleen. Tuntui, että se rukousvastaus olikin nyt kokonaan jonkun toisen ihmisen ansiota. Seurakunnan silmäätekevätkin nostivat hänet heti jalustalle.
Olet voinut päätyä uskonnon uhriksi jo etsikkoaikanasi, kun olit vasta herätyksessä. Kun varovasti ja epäröiden astuit sisään seurakunnan ovesta, koit joutuneesi tutkivien katseiden kohteeksi, epäluulon keskelle. Sinun orastavaa uskoasi ei tuettu, vaan sinut nyhdettiin heti lusteena pois, kitkettiin kuin rikkaruoho ryytimaasta, vaikka Jeesus nimenomaan kielsi sellaisen (Matt.13:29). Sinä olet voinut joutua tyhmän puutarhurin kynsiin, joka runteli nupulla olleet ruusunsa auki kovakouraisesti, vaikka ne kaipasivat ainoastaan armon aurinkoa. Tai olet menehtynyt jo ennen syntymääsi niiden käsissä, jotka luulevat olevansa ”kätilöitä Jumalan armosta”, vaikka ovat vain pahaisia sikiönlähdettäjiä ja saavat aikaan ennenaikaisia synnytyksiä, keskenmenoja ja kuolemaa. Nyt et enää halua kuulla Jumalasta sanaakaan tai jalallakaan astua mihinkään kirkkoon.
Tai ehkä sait syntyä, ehkä sait äidinmaitoa, pääsit sisään seurakuntaan, mutta askeleesi olivat horjuvia ja lankesit. Voi, nyt joukko fariseuksia kerääntyi ympärillesi kivittämään sinua. He nokkivat sinua kuin korppikotkat raatoa. Niinpä vetäydyit omiin oloihisi ja päätit pysytellä kaukana uskovista. Kokemuksesi heistä ovat niin pelottavia ja aiheuttavat sellaista kauhua, että et voi uskoa mihinkään armolliseen Jumalaan enää. Jos joku kutsuu sinua uskon tielle, sinä näet edessäsi vain vihaisen lauman tuomitsevia ihmisiä ja käännyt heti pois.
Uskonnon uhrin asema: On olemassa kristillinen moraali ja raamatulliset mittapuut, joilla asioita voidaan arvottaa. Ja on aina olemassa Jumalan sana, johon peilata. Mutta varsin usein on kysymys tulkinnasta tai erilaisista arvostuksista. Joskus myös väärinkäsityksistä. Toisinaan puhtaasta arvovaltakiistasta. Joku voi luulla omaa subjektiivista mielipidettään objektiiviseksi totuudeksi. Sellaisen ihmisen kädessä totuudesta voi tulla kirves.
Uskonnon uhrina olet kuin näkymätöntä kirvestä päässäsi kantava zombie. Sinun tuntemaasi kovaa kipua ei kukaan oikein ymmärrä, sillä he eivät näe päässäsi olevaa kirvestä.
Sinulle selitetään, että totta vie, sinä olet kokenut vääryyttä, mutta sinun tulee nyt vain antaa se asia anteeksi ja jatkaa elämääsi. Muuten on vaara, että katkeroidut, ja se taas tekee sinusta entistä huonomman uskovan.
Uhriutumisen kierre: Valitettavasti ihmisten kyvyt ratkaista uskonnon uhrien ongelmia ovat alkeelliset. Uskonnon uhri, joka on alunperinkin jonkinlaisen valtapelin häviäjä, joutuu uudelleen pelinappulaksi johonkin uudenlaiseen peliin, jonka sääntöjä hän ei hallitse. Uhrin näkökulmasta väärintekijän pitäisi katua ja pyytää anteeksi ja muuttaa käyttäytymistään, mutta se ei olekaan pelin sääntö. Pelin sääntönä tuntuu olevan, että vahvempi voittaa. Pelin tavoite on jättää uhrille mustapekka käteen. Seurakunta on aina vahvempi kuin yksilö. Kirkkokunta ainakin on vahvempi kuin kukaan uskonnon uhri. Kirkon ei tarvitse koskaan katua mitään, sillä kirkkohan edustaa Jumalaa. Uskonnon uhrin tulee katua. Hänen tulee pyytää seurakunnalta anteeksi. Kun konflikti on syntynyt, edes viattomuuttasi et saa pyytämättä anteeksi. Siinäpä seisot, kun et muuta voi – mustapekka kourassasi.
Uskonnon uhreja, jotka eivät jaksa pysyä seurakuntayhteydessä, jossa heitä ei ymmärretä, syyllistetään lisää siitä, että he ovat jättäneet seurakunnan. Uskonnon uhrilta odotetaan – aivan käsittämättömästä syystä – että hän viihtyy seurakunnassa, jossa häntä kohdellaan kaltoin. Seurakunta on aina luonteeltaan narsistinen ja perusväite kuuluu jo lähtökohtaisesti ”seurakunnassa ei voi olla mitään vikaa”. Pastori, joka heijastaa seurakunnan arvoja, ei voi käsittää, että niin hyvää miestä kuin häntä voitaisiin aiheellisesti kritisoida. Jos jotakin arvostelua ilmenee, se johtuu arvostelijan pahuudesta. Tuo ihminen on pahan vallassa, tämä fariseus ajattelee.
Jos uskonnon uhri sitten jää pois seurakunnasta, voi uskonnollinen eliitti, jota on loukattu, ryhtyä mustamaalaamaan pelin häviäjää, varmuuden vuoksi. Niinpä hän saa syyt niskoilleen, koska on niskoittelija, koska ei oikein ymmärrä tervettä oppia, ei kunnioita auktoriteetteja, halveksii seurakuntaa ja niin ollen Jumalaa, on rakastunut maailmaan, tekee väärin, ja on joka suhteessa kelvoton ihminen. Seurakunnalla on suuri tarve selittää, miksi välirikko syntyi, ja vierittää syy uhrin niskoille. Seurakunnan maine on aina tarpeellista pelastaa, ei uhrin maine nyt niin paljon paina. Seurakunnan mainetta pitää varjella, koska seurakunta edustaa kristillistä uskoa, ja sinun pitää uhrautua kristillisen uskon puolesta ja luopua maineestasi.
Uhri ei saa nyt kokea tai osoittaa myötätuntoa itseään kohtaan, vaan hänen on tehtävä parannus myös ”itsesäälissä rypemisestä”. Nöyryytettynä hän saa kokea yhteisöstä eristämistä ja julkista häpäisyä. Kiusaaminen kaikkine luolaihmisen metkuineen astuu kuvaan, kuka uskoisi – seurakunnassa! Ja kun uhri on sieltä paennut, julkinen maineen tahraaminen jatkuu seurakunnan ulkopuolella.
Valitettavasti näitä haavoja on. Seurakunta, jonka pitäisi edustaa sovitusta, Kristuksen rakkautta, Jumalan armoa ja laupeutta, epäonnistuu täysin ja synnyttää uskonnon uhreja, näitä loputtoman syyllisiä, kirves päässä kulkevia ihmispoloisia. Eikä Jumalakaan tunnu voivan tälle tyhmyydelle ja kovuudelle mitään.
Toivon näkökulma: Mutta mitä sanoo sana?
Mutta vaikka jotkut ovatkin olleet epäuskoisia, ei kai heidän epäuskonsa tee Jumalan uskollisuutta tyhjäksi? Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: – Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen. Room.3:3-4.
Minä, joka tunnen olevani uskonnon uhri itsekin, haluan sanoa sinulle, joka olet kokenut elämässäsi kipeitä asioita ja joutunut niiden vuoksi sisäisiin taisteluihin ja uskon koetuksiin: ei Jumalaa voi piilottaa ihmisen selän taakse. Ei Kristuksen kirkkautta voi noin vain pimentää kukaan ihminen. Ei kukaan voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.8:39).
Loppujen lopuksi Kristus on niin paljon kaikkien pastoreiden yläpuolella, jokaisen tuomitsevan uskonveljen yläpuolella, niin paljon suurempi kuin mikään paikallinen seurakunta, niin paljon arvovaltaisempi kuin mikään kirkkokunta, niin paljon totuudellisempi kuin kukaan ylipappi, niin paljon rakastavampi, armollisempi ja lempeämpi kuin kukaan ihminen, että saat olla täysin turvallisella mielellä: Jeesus rakastaa sinua. Hän hyväksyy sinut, viattomana ja viallisena.
Hän on maksanut sinusta täyden hinnan. Kukaan ei voi tehdä tyhjäksi hänen maksamaansa lunastushintaa ja sanoa, että siitä puuttuu jotakin. Olet uskonnon uhri tai et, saat olla lunastettu, sovitettu ja pelastukseen kutsuttu. Olet valittu elämään yhteydessä Jumalan kanssa Kristuksen täydellisen rakkauden vuoksi. Jokaiselle uskonnon uhrille Kristus haluaa erityisesti sanoa:
Koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.Jes.43:4-5.
Minä hoidan haavasi terveiksi, parannan sinun vammasi, sanoo Herra, parannan sinut, Siion, sinut, jota kutsutaan nimellä ”Hylätty vaimo”, sinut, josta kukaan ei välitä. Jer.30:17.
Ja mitä palkkaan tulee: kuule, mitä Jumalan sana sanoo: Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille. Matt.10:41-42.
Et sinä jää palkkaasi vaille – Jumala maksaa. Ja jos Herra itse maksaa sinulle palkan, saat sen paljon runsaampana Jumalalta kuin ihmisiltä. Hän maksaa taivaan valuutassa, sen valuutan nimi on “armo”. Kiitä siis, sinun palkkasi odottaa tililläsi.
Ja mitä kiusaamiseen tulee: voimme turvautua Kristukseen: Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hepr.4:15 KR38. Hänen seuraamisensa on myös ristin kantamista ja siinä sinulla on mahdollisuus päästä lähemmäksi Kristusta kuin kukaan kiusaajasi: Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Fil.3:10. Muista, että Kristus kuoli uskonnon uhrina sinun puolestasi.
Rukoilemme: Rakas taivaan Isä, me tuomme sinun eteesi uskonnon uhrit. Me pyydämme sinun armoasi, sinun huolenpitoasi, sinun lohdutustasi kaikille, joita on toisten kristittyjen toimesta kohdeltu kovuudella sinun seurakuntasi keskellä. Anna rohkaisua jokaiselle kaltoin kohdellulle elää uskossa ja vahvista usko Jumalaan, Jumalan armoon ja hyvyyteen. Anna Kristuksen rakkauden ympäröidä heidät ja anna Hyvän Paimenen hoivata heidät kuntoon ja parantaa sisäisiä haavoja. Anna armo säilyttää pelastava usko Jumalaan ja pysyä vahvana koetuksissa. Kiitos, Herra, että teet näitä, kun pyydämme sinun armosi ilmestymistä kaikille uskonnon uhreille, Jeesuksen nimessä.