Hiljattain satuin lukemaan jostakin blogista vertailua sen välillä, tekevätkö ihmiset päätöksiä tunteidensa vai analyyttisen harkinnan perusteella. Tunteiden mukaan menemistä verrattiin elefantin selässä ratsastamiseen. Tunteet menevät omaa jyräävää latuaan kuin hyökkäysvaunut – niitä on vaikea ohjata järjen pienellä piiskalla. Niinpä useimmat ihmiset tekevät päätöksiä tunteidensa tai intuitionsa perusteella. Itse olen huomannut, että on ihmisiä, joita tunteet ohjaavat sataprosenttisesti, vieläpä sellaiset tunteet, joilla ei ole mitään perustetta tai syytä – ne vain syntyvät jostain omien lakiensa mukaan kuin vaistot. Sitten tilanne on se, että pää ei käänny, vaikka mitä tosiasioita esittäisi. Tämän tilanteen edessä varmaan Jumalakin on joskus tullut katumapäälle: ”Miksi teinkään ihmisestä niin tunteittensa varassa elävän olennon?”
Mene tämän kansan luo ja sano: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Ap.t.28:26.
Jumalan sana on annettu meille kompassiksi, totuuden tien näyttäjäksi, jotta emme menisi jokaisen tuulenvireen mukana ja antaisi sen paremmin periksi tunteittemme sanelulle kuin ihmisviisauden opeillekaan. Me tarvitsemme erilaisia tuulia ja myrskyjä vastaan jotakin kiinteää pohjaa jalkojemme alle. Meidän tulee oppia rakentamaan elämäämme Kristus-kalliolle. Tämä ei voi tapahtua ilman sanaa, sanan kuuntelemista, sanan mietiskelyä, sanan sulattamista – sanan kuuliaisuutta. Tässä kiinteän pohjan ja perustuksen rakentamisessa meidän tulee pysyä ’hengen uudessa tilassa’ eikä sortua kirjaimen orjuuteen. Pyhä Henki on tullut avustamaan meitä siinä, ettemme Kirjoituksia arvostaessamme pulttaa itseämme kiinni lakiin, vaan voimme vaeltaa hengessä. Pyhä Henki tulee hallitsemaan sekä ajatteluamme että tunteitamme. Kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä, vaan hengellisen kasvun kautta, joka on hidasta ja joskus kipeääkin. Ja sielunvihollinen on varannut kaikenlaisia kapuloita rattaisiin.
Niinpä tänään haluan olla rohkeasti rehellinen ja arvioida itseäni, olenko elänyt tunteitteni, vaistojeni ja intuitioni varassa ja ohittanut tosiasiat, ohittanut kenties Jumalan sanankin, vai olenko sittenkin sanan ihminen? Jos olen sanan ihminen, mietinkö suuria linjoja vai pieniä yksityiskohtia? Onko Jumalan sana minulle laki? Mitä tarkoittaa, kun Paavali sanoo: Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla – onhan minulla Kristuksen laki. 1.Kor.9:21. Tämä pohdiskelu kulminoituu kysymykseen: Onko kaikki vanhurskaus lahjavanhurskautta vai onko olemassa myös (Jumalan tahdon mukainen) tekojen vanhurskaus?
Voisin kysyä itseltäni näinkin: Kun etsin totuutta, kurotanko ottamaan hedelmiä hyvän ja pahan tiedon puusta vai syönkö mieluummin hedelmiä Elämän puusta ja etsin Kristuksen tuntemisen aarteita?
Rohkaisen siis sinua – kuten itseänikin – Kristuksen kuuliaisuuteen, siihen vapaaehtoiseen sanan noudattamiseen, johon Henki meitä ohjaa ja kutsuu. Pyhä Henki on sinun auttajasi vanhurskauden tiellä. Kristus toi meille lahjavanhurskauden ja Pyhä Henki tukee meitä hengellisessä kasvussamme kohti Jumalalle pyhitettyä elämää. Emme siis jää neuvottomiksi, emme jää ’elefantin selkään’, vaan:
Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Ef.4:13-15.
