He eivät rakastaneet elämäänsä
Olin tekemisissä erään kristillisen lähetysyhteisön kanssa, joka toimi Zimbabwessa, Afrikassa. He asuivat 500 kilometrin päässä pääkaupungista vaarallisella alueella, jossa kuljeskeli kuriton heimo. Nämä olivat aseistettuja kapinallisia, jotka nauttivat, kun saivat pelotella ja murhata valkoihoisia viljelijöitä. Näillä viljelijöillä ei ollut aseita ja he olivat päättäneet olla puolustautumatta. ”Jumala puolustakoon meitä”, he sanoivat. Eräänä yönä kuolema yllätti. Yksitellen heidät vietiin kädet selän taakse piikkilangalla sidottuina erääseen rakennukseen ja lyötiin kirveellä kuoliaiksi, jotta laukauksia ei kuuluisi.
Sain myöhemmin tietää, että yhtään valitusta ei kuulunut, ei yhtään huutoa, ei yhtään vetoomusta henkien säästämiseksi. Jostakin syystä heillä oli ylevä luottamus Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, vaikka he toimivatkin täysin vastoin kaikkea luonnollista ja uskonnollistakin näkemystä. Vaikka he olivat olleet siunauksena alkuasukkaiden elämälle ja olivat rakentaneet kala-altaita ja kanaloita ja kohentaneet alueen taantunutta taloutta, he joutuivat yhdessä hetkessä, joka tuli odottamatta, kohtaamaan kuolemansa kuin teuraslampaat. Mikä hukkaan heitetty elämä – vai oliko se sitä?
Menihän siinä elämä hukkaan, ellei sitten heidän hiljaisen alistumisensa, heidän uhrautumisensa ja ylevän luottamuksensa takia Jumala, joka olisi voinut varjella heidät ja päättikin selityksiä antamatta jättää heidät alttiiksi, työstänyt siinä jotakin, jolla oli ikuisia seurauksia. Mahtoiko olla niin, että Jumala ei välittänyt läheskään yhtä paljon altaista ja kanaloista kuin hän välitti siitä, että Jumalan viisaus tulisi ilmi itsensä alttiiksi antaneen seurakunnan kautta, se viisaus, että on olemassa jotakin arvokkaampaa kuin tämä elämä? Kaikki oli valmistelua sellaisen todistuksen antamiseksi, tarvittiin sitä tai ei.
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Matt.5:44-45,48.
Jumala odottaa. Luomakunta huokaa sekin ja vaikeroi odottaen sellaisten lasten ilmestymistä. Tämä aika tulee kerran johtamaan luonteeltaan samankaltaisen seurakunnan ilmestymiseen, jota kaikessa äärimmäisyydessään edustavat sellaiset hahmot kuin Jeesus, Stefanus, Daavid – ja Bulawayon pyhät Zimbabwessa. Meillä voi hyvinkin olla oikeus kamppailla vastaan, kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa, mutta vielä suuremman voiman olemassaolon johdosta on olemassa viisaus, jonka mukaan ei kannata taistella vastaan, vaan on annettava äärimmäinen ilmaus luottamuksesta Jumalaan. Tällä tavalla arkipäiväinen viisaus paljastuu vääräksi ja siitä lumoutuneet pääsevät vapaiksi. Sillä niin ajatellen, lopullisestihan ihmiset pääsevät vapaiksi pelon tyranniasta vain ikuisuuden kautta, ja tämä tulee julki jo tässä ajallisessa maailmassa.
Tämä merkitsee vapautta. Jos jossakin on maan päällä sellainen seurakunta, joka on vapautunut siitä väärästä viisaudesta, jota avaruuden henkivallat ja voimat edustavat ja jota ne jatkuvasti ja alitajuisesti pitävät yllä, siellä Daavidin valtakunnan olennainen luonne tulee esiin ja sen tuleminen maan päälle nopeutuu.
Kuten vastahakoisen Saulin oli tunnustettava, samoin myös noiden tappion kärsineiden voimien on kerran tunnustettava:
Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi. 1.Sam.24:21.
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.