Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Sananl.28:13.
Jouduin noloon tilanteeseen, kun olin syyttänyt erästä henkilöä minua loukkaavasta teosta ja myöhemmin kävi ilmi, että hän ei ollut tehnyt koko asiaa. Piti tunnustaa, että olin tehnyt väärin, ja pyytää anteeksi.
Jotenkin siinä on kristillisen uskon perusasiat pähkinänkuoressa: parannus ja anteeksipyytäminen. Yksinkertaista, mutta vaikeata. Joskus vaan tekee hyvää vanhalle uskovalle joutua ikään kuin aloittamaan alusta. Kun saa tässä elämän noppapelissä ”palaa lähtöruutuun” -kortin. Siitä voi alkaa jotakin uudenlaista, hengellisen elämän uudistumista, itsetutkistelua, nöyrtymistä – kaikkea, mikä vie meitä lähemmäksi Jumalaa.
Daavid joutui tekemään parannusta Batseban asiassa. Pietari joutui tilille hiilivalkealla osoittamastaan pelkuruudesta. On hyvä muistaa, että elämme armosta. Emme ole ansainneet Jumalan hyvyyttä, pelastusta ja iankaikkista elämää, vaan saamme kaiken sulasta armosta.
Sinäkin saat tänään nostaa katseesi ja turvautua Jumalan armoon ja laupeuteen. Sinäkin saat syntisi anteeksi. Kiitä häntä, sillä:
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Room.8:1.
