”Verta vuotava sydän” verrattuna Jumalan sydämeen
Mitä siis on tämä ”viisaus”? Tarkastelkaamme sitä siinä valossa, miten Daavid käyttäytyi, kun hänen pakoretkensä Saulin vainon tähden huipentui. Saul oli se johtaja, joka – kuten muistamme – ei kyennyt elämään kokosydämisessä kuuliaisuudessa, kun Samuel vaati:
Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit. 1.Sam.15:3.
Hän ei osannut toteuttaa täysin kuuliaisesti tätä, vaan säästi parhaat lampaat ja härät varaten ne jotenkin muka ’uhrattaviksi’ Herralle. Kuitenkaan ei mennyt kauaa, kun tämä samainen Saul epäröimättä ja julmasti teurasti Nobin papit, kokonaisen pappisyhdyskunnan, koska he olivat ystävällisissä väleissä Daavidin kanssa ja olivat avustaneet tätä! Tämä on erittäin valaisevaa. Ei kannata ajatella hetkeäkään, että nuo ympäristöaktivistit, jotka ’verta vuotavin sydämin’ puolustavat valaita ja uhanalaisia eläimiä, ilman mitään epäröintiä säästäisivät meidät, jos emme tulevina päivinä kannattaisikaan heidän ”one world” -järjestystään.
Armottomasti ja leppymättömästi haluaa sielunvihollinen vainota meitä tämän ajan ”saulien” toimesta.
Silloin Saul otti mukaansa Israelista kolmetuhatta valiosoturia ja lähti etsimään Daavidia ja hänen miehiään Kauriskallioiden itäpuolelta. Tien varressa oli lammastarhoja ja luola, ja tultuaan niiden kohdalle Saul meni luolaan tarpeilleen.1.Sam.24:3-4.
Tässä Daavid sai ainutlaatuisen tilaisuuden vapautua ahdistajansa käsistä. Pelkkä itsesuojeluvaisto olisi oikeuttanut sen. Ja jopa ’profeetallinen sana’ oli tullut, että nyt olisi taivaan tarjoama hetki tehdä se:
”Nyt on tullut se päivä, josta Herra on sanonut sinulle: ’Minä jätän vihollisesi sinun käsiisi, niin että voit tehdä hänelle mitä tahdot.'” 1.Sam.24:5.
Armo saa kuitenkin tuomiosta riemuvoiton: Silloin Daavid meni ja leikkasi salaa palasen Saulin viitan liepeestä. Mutta sen tehtyään hän sai piston sydämeensä… 1.Sam.24:5-6.
Millainen mies tässä on kyseessä? En tiedä, voimmeko ymmärtää tätä. Olemme aivan erilaisen ajan tuotteita, jossa julkisia rakennuksia turmellaan graffitein, katuja töhritään sonnalla ja jossa kaikkea arvokasta häpäistään rienaamisella. Emme tiedä, mitä tämänkaltainen kunnioitus ja arvonanto edes on. Meidän omatuntomme ei ole niin herkkä, kuten meidän epäkunnioittava suhtautumisemme toinen toisiimme osoittaa. Olen itse syyllistynyt suuremman vahingon tekemiseen totuuden nimissä kuin muut ovat syyllistyneet erehdystensä vuoksi! Kuinka voimakkaasti ja kuinka usein olemme kutsuneet tulen taivaasta toisten palvelutyötä tuhoamaan, vielä enemmän kirkkokuntien ja uskonnollisten laitosten päälle, joiden luulimme vastustavan uskoa? Kuitenkin Daavid tunsi piston sydämessään pelkästään leikattuaan palasen luopiokuninkaan viitasta!
Jumalan valtakunnan perustukset
Herra varjelkoon minua tekemästä tällaista kuninkaalleni, Herran voidellulle! Varjelkoon Herra minua kohottamasta kättäni häntä vastaan, sillä hän on Herran voideltu! 1.Sam.24:7.
Lyhyesti sanoen ei ollut väliä, minkälainen menneisyys hänellä oli. Ei merkitse mitään, miten hän oli epäonnistunut. Voitelu oli niin arvokas, että vaikka sen paras tarkoitus oli menetetty, kunnioitus virkaa ja henkilöä kohtaan säilyi, koska Jumala itse oli sen antanut. Mitä seurakunnan historia olisikaan ollut Israeliin nähden, vaikka Israel olikin palannut maailmaan ja eli luopiona, ja mikä se olisi tänä päivänä, jos tämä olisi ollut seurakunnan asenne? Minkälainen meidän oma sukupolvemme olisi, jos meillä olisi lapsina ollut vastaava kunnioitus vanhempiamme kohtaan? Miltä tilanne nykyään näyttää ja mihin ollaan nopeasti menossa, koska kunnioitus puuttuu? (jatkuu)
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.