Matt Mitchell: “The Holy Spirit Brings Us To Christ”
Pyhän Hengen osallisuus, 17. helmikuuta 2008
Joh 16:5-11, Tit. 3:3-7, 1 Tess. 1:4-6
Muutama viikko sitten aloitimme uuden sarjan nimeltä ”Pyhän Hengen osallisuus” ja puhumme siinä suhteestamme Pyhän Kolminaisuuden kolmanteen persoonaan.
Näimme, kuinka Henki laskeutui Jeesuksen ylle kasteen yhteydessä ja lepäsi hänen päällään kuin kyyhkynen ja totesimme neljä asiaa Pyhästä Hengestä, jotka tulemme huomaamaan vielä useita kertoja tämän sarjan aikana:
Pyhä Henki on Jumala ja ansaitsee kaiken palvonnan.
Pyhä Henki on persoona, jonka kanssa voi olla vuorovaikutuksessa.
Pyhä Henki on salaperäinen, meidän käsityskykymme saavuttamattomissa.
Ja Pyhä Henki on Kristus-keskeinen, hänen tarkoituksensa on kohdevalaista Herra Jeesus Kristus.
Seuraavien kuukausien aikana on tarkoitus viettää aikaa miettien niitä monia arvokkaita hengellisiä palveluksia, joita tämä Kristus-keskeinen, salaperäinen, taivaallinen persoona tekee meissä. Ja miksi?
Siksi, että tarvitsemme häntä.
Haluan kiittää tätä seurakuntaperhettä, joka rukoili meidät läpi viimeisimmästä flunssa-aallosta. Jos muistatte, minulla oli pahat vilustumisoireet enkä oikein kunnolla pystynyt saarnaamaan pari viikkoa sitten, kun aloitimme tämän sarjan Pyhästä Hengestä. Ja sitten keskiviikkona 6. päivä sain korkean kuumeen ja flunssan. Ja sitten se tarttui koko perheeseen niin että jossain vaiheessa meillä kaikilla kuudella oli kuumetta ja flunssan oireita yhtä aikaa. Olen kiitollinen kaikista rukouksista, sähköposteista, korteista, asioitten hoitamisesta ja lämpimien ja maukkaiden aterioiden tuomisesta. Jotkut noista ruuista olivat niin hyviä, että taidamme yrittää sairastua uudestaan vain saadaksemme herkutella niillä jälleen! Ja kuten näkyy, en ole vielä ihan päässyt taudista eroon. Minulla on edelleen vain puolet äänivaroistani ja köhin aika paljon. Kun flunssa hellitti joskus tiistaina, huomasin olevani aika tokkurainen, päätäni särki ja hengitin raskaasti. Keuhkoni eivät olleet vielä täysin toipuneet taudista ja siksi en oikein saanut happea. Väsyin heti, kun otin jonkun lapsista syliini tai petasin petini. Sain todeta olevani heikossa kunnossa ja hapen puutteessa. Olen aina joskus joutunut painimaan ongelman kanssa, jota kutsutaan ”krooniseksi bronkiitiksi”, mutta en ollut kokenut sitä pitkään aikaan. Nyt minulla on enemmän kokemusta siitä, miltä astmaatikoista tuntuu.
Ja kun siinä ponnistelin saadakseni keuhkoihini happea, totesin, miten siinä oli täydellinen vertauskuva siitä, että tarvitsemme lisää opetusta Pyhästä Hengestä. Sillä hän on Jumalan hengitys.
Hän on ”Ruah”. Hän on ”Pneuma”. Hän on Jumalan tuuli. Et voi nähdä sitä, mutta näet sen vaikutuksen.
Jos meillä ei seurakunnan keuhkoissa ole tarpeeksi hänen hengitystään, näemme mikä haitallinen vaikutus sillä on Kristus-ruumiiseen. Ei niin, että meillä olisi liian vähän Pyhää Henkeä ympärillämme, vaan siinä mielessä, että olemme laiminlyöneet häntä emmekä ole arvostaneet kaikkea, mitä hän voi meille antaa, ja olemme kadottaneet suuren osan siitä, mitä hän haluaa tehdä meissä.
Tarvitsemme Jumalan hengitystä. Tarvitsemme Pyhän Hengen läsnäoloa. Ja siksi aiomme käyttää paljon aikaa tutkiaksemme hänen arvokasta työtään meidän hyväksemme. Ja tänään aloitamme tästä:
Pyhä Henki johtaa meidät Kristuksen luo.
Ainoa syy, miksi sinä ja minä olemme uskossa tänä päivänä (jos kerran olemme), on se, että tämä salaperäinen Pyhä Henki on tehnyt meissä ihmeellistä työtään! Hän on se, joka toi meidät Kristuksen luo. En usko, että ajattelemme tätä puolta asiasta koskaan liikaa. Usein kun mainitsemme Pyhän Hengen, puhumme armolahjoista tai näyttävistä ja voimallisista ihmeistä, joita Pyhä Henki on saanut aikaan. Mutta elämässämme tuskin on montaakaan yhtä tärkeää Pyhän Hengen aikaansaannosta kuin se, että hän vetää meidät pelastuksen yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kautta. Se oli osa Jeesuksen opetusta yläsalissa sinä yönä, jona hänet kavallettiin. Hän mainitsi (Joh.14:16), että Pyhä Henki tulee ”toisena puolustajana”. (jatkuu)
Matt Mitchell
Copyright © 2014 Matt Mitchell. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla pastori Mitchell’in blogista Hot Orthodoxy.