Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä. Ps.41:1.
Vanhempi käännös sanoo: ”joka vaivaista holhoo”. Kovin tarkasti ei käy ilmi, mitä tarkoitetaan ”avuttomalla” tai ”vaivaisella”, mutta myöhemmistä jakeista ilmenee, että kysymys on jollakin tavoin sairaasta ihmisestä. Tätä vakavasti sairasta katsomaan tulleet ihmiset käyttäytyvät kuitenkin oudon vihamielisesti (jakeet 6-10) ja he toivovat jopa sairaan kuolemaa.
Tämä suhteellisen lyhyt psalmi tuo esiin vastakohtia. Kuvatessaan ihmisten ilkeyttä, se samalla tulee kuvanneeksi, miten siunattu sellainen ihminen onkaan, joka ei menettele ilkeästi, vaan auttaa avutonta. Jumalan läsnäolo on kaikessa mukana: hän tuntuu olevan taustalla koko ajan tarkkaillen ja seuraten, kuinka ihmiset reagoivat. Näin sairaus ei ole koetus ainoastaan potilaalle itselleen, vaan se on koetus ennen kaikkea hänen läheisilleen ja ystävilleen.
Huomaamme monta kertaa elämässä, että ne tapahtumat, jotka olemme kokeneet uskon koetuksina, eivät olekaan olleet Jumalan tarkoitusperien tarkemmassa ymmärtämisessä koetuksia ainoastaan meille itsellemme, vaan Jumala on koetellut noiden vaikeiden asioiden kautta ennen kaikkea läheisiämme ja muita asiaan liittyviä ihmisiä. Hän on aina läsnä elämässämme, vaikkakin taustalla, ja tarkkailee ihmisten toimia. Jumalan tarkoitus on saada selville meidän sydämemme tila, meidän uskomme aitous, meidän tekojemme vaikuttimet ja toimintamme oikeutus. Näin Kristus, joka on ylennetty tuomariksi, voi tehdä tehtävänsä oikean tiedon pohjalta. Ja me saamme olla todistajina kerran hänen tuomioistuimessaan – tuomittavina, mutta myös todistajina.
Niinpä voimme saada rohkaisua Jumalan sanasta rehelliseen ja vilpittömään uskoon ja hurskaaseen vaellukseen. Saamme rohkaisua, kun ymmärrämme, miten moniulotteista elämä on ja miten Jumala näkee stereokuvan kaikesta. Uskallamme irrottaa itsekeskeisen otteemme ja katsoa asioita sanan kautta, sen ikuisen Jumalan sanan kautta, joka valaisee kaikki asiat eri puolilta ja antaa kolmiulotteisen kuvan asioista ja ihmisistä. Siinä valossa saamme uudenlaista uskon luottamusta Jumalaan, kun ymmärrämme, että hän tietää kaiken, näkee kaiken ja arvioi kaiken – tarkasti ja oikein. Niinpä hänen valossaan ja läheisyydessään saamme uskon kautta rauhan ja ilon, varmuuden hänen rakkaudestaan.
Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Aamen. Aamen. Ps.41:12-14.
