Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Ps.34:6.
Haluan sanoa pari sanaa sinulle, joka tunnet itsesi arvottomaksi. Koet välillä syvää häpeää ja haluaisit kuolla. Tunnet olevasi kömpelö ihmisten seurassa ja vetäydyt helposti yksinäisyyteen. Siellä omissa oloissasi, luolasi perällä sitten nuolet haavojasi. Sinulla on unelmia, mutta tunnet olevasi arvoton ihminen kokemaan unelmiesi muuttumisen todellisuudeksi.
Tällainen syvä itsetunnon menetys ja itsensä kokeminen arvottomaksi voi tulla monesta syystä. Yleisin syy lienee äidin tylyys vauvalleen. Synnyit ehkä ei-toivottuna tai sinun sukupuolesi oli väärä tai äitisi vihasi isääsi ja sen vuoksi myös sinua. Ehkä äitisi kävi läpi ns. synnytyksen jälkeisen masennuksen. Myös traumatisoivat kokemukset aikuisena, kuten raiskaus, voivat aiheuttaa arvottomuuden tunnetta.
Puhun siitä näkökulmasta, että olen itse kokenut syvää itsetunnon heikkoutta. Olen kokenut, että minun ei olisi pitänyt syntyäkään. Olen kokenut syvää häpeää vain olemassaoloni tähden. Olen punastunut monta kertaa toisten seurassa tietämättä edes, miksi. Ihminen, jonka itsetunto on nollassa, ei voi tehdä rohkeita aloitteita elämässään, esimerkiksi: tehdä aloitetta vastakkaisen sukupuolen suuntaan, aloittaa yritystä, muuttaa ulkomaille jne. On monia, joille pelkkä kotoa irtautuminen ja itsenäistyminen on ylivoimaista. Valitettavasti normaaleja kehityskulkuja ovat syrjäytyminen ja alkoholismi.
Mutta vaikka itsetuntoni on vammautunut jo varhaislapsuudessa, olen myös kokenut, että Jumala on parantanut minua. Olen kokenut sisäistä paranemista Jumalan sanan äärellä, kun olen lukenut sanaa ja ottanut sen uskon kautta vastaan. ”Ottaminen” voi olla väärä sana, sana vain vähitellen uskossa sulautuu jokaiseen, joka lukee sitä. Olen kokenut myös, että Herra on pitänyt minusta huolta ulkonaisesti monin tavoin, mm. hoitanut minun taloudellista toimeentuloani. Kun koemme Herran huolenpitoa, se on myös omiaan nostamaan itsetuntoamme ja kohottamaan omanarvontuntoamme. Emme vain järjellämme ymmärrä Jumalan hyvyyttä, vaan koemme sitä konkreettisesti. Elämä ei ainoastaan kolhi meitä, se myös opettaa meille Jumalan rakkauden ja armon olevan totta.
Niinpä sinäkin saat luottaa Herraan, sinäkin saat parantua sisäisesti, sinäkin saat kokea, että olet arvokas.
Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee ja pelastaa heidät kaikesta hädästä. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:18-19.
