Matt Mitchell: Gleanings from the Book of Ruth: Ruth and Boaz
Ruut 2:1 – 3:18
Tämän saarnasarjan otsikko on ”Ruutin kirjan jälkikorjuu” ja käsittelimme jo osan ”Ruut ja Noomi”. Saimme tutustua kahteen leskeen. Toinen oli israelilainen nimeltään Noomi, joka muutti Israelista miehensä kanssa Moabin maahan. Siellä heidän kaksi poikaansa sitten menivät naimisiin moabilaisten naisten kanssa, joista toisen nimi oli Ruut.
Mutta kaikki perheen miehet kuolivat ja jättivät jälkeensä kolme yksinäistä leskeä keskelle nälänhätää.
Noomi päätti lähteä takaisin Israeliin, kun oli kuullut, että siellä oli jälleen ruokaa, ja hän jätti yhden miniöistään taakseen. Mutta hänen toinen miniänsä, Ruut, roikkui itsepintaisesti hänen helmoissaan ja palasi hänen kanssaan Betlehemiin juuri, kun ohranleikkuu oli alkamassa.
On merkille pantavaa, että Ruut kuulutti jääräpäisesti, että hän pysyisi anoppinsa kanssa, tapahtui mitä tahansa, ja laittaisi kaiken luottamuksensa Israelin Jumalaan.
Noomi, joka oli kaikkien menetyksiensä vuoksi lopen köyhtynyt, palasi siis tyhjin käsin ja katkerana Israeliin, mutta hänellä oli Ruut mukanaan – ja Ruutin kaikki häntä kohtaan osoittama peräänantamaton hyväsydämisyys.
Siihenhän me viimeksi jäimme.
Kuulostaako tutulta? Luonnollisesti me kaikki tunnemme tämän tarinan ja tiedämme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta yrittäkää nyt edelleenkin teeskennellä, että ette tiedä.
Tässä on siis kaksi naista erittäin epävarmassa elämäntilanteessa. Heillä ei ole oikeastaan mitään. Heillä on kuitenkin Herra. Luetaan luvusta 2:
Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. Ruut 2:1.
Saarnani otsikko on nyt ”Ruut ja Boas”. Jae 2:1 esittelee uuden henkilön – mieshenkilön. Emme tiedä hänestä paljonkaan, mutta tiedämme, että hän oli jotenkin sukua Noomin edesmenneelle aviomiehelle. Hän vaikuttaa olevan tutustumisen arvoinen mies. Hän on mies, jolla on korkea asema. Mikä on hänen osansa tässä tarinassa?
Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: ”Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii.” Noomi vastasi: ”Mene vain, tyttäreni.” Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen. Ruut 2:2-3.
Pysähdytään hetkeksi tähän. Ruutilla on sinnikkyyttä. Hän ja Noomi ovat epätoivoisia ja Ruut kokeilee epätoivoista suunnitelmaa. Hän ehdottaa, että hän menisi pelloille, missä ohraa leikataan, ja poimisi maahan pudonneita tähkiä. Noomi antoi luvan.
Tämä käytäntö on kirjattu Mooseksen lakiin, erityisesti se esiintyy 5. Mooseksen kirjan luvussa 24. Se oli osa Jumalan luomaa turvaverkkoa, jolla hän huolehti Israelin kansan köyhälistöstä. Maanomistajien piti jättää peltojensa reunat leikkaamatta, jotta köyhilläkin olisi jotakin syötävää. Tässä hyvinvoinnin takaamisessa oli yksi mahtava puoli: köyhien piti tehdä jonkin verran töitä saadakseen apua. Toden sanoakseni se oli kovaa työtä, jota piti tehdä ulkosalla, auringon paahteessa. Se oli myös vaarallista työtä yksinäisille naisille, jotka joutuivat helposti hyväksikäytön uhreiksi. Ja vaikka käytäntö oli kirjoitettu lakiin, ei ollut ollenkaan varmaa, että maanomistajat noudattivat sitä. Oli Tuomarien kirjassa kuvattu aika, kuten ymmärrät.
Mutta Ruutilla oli rohkeutta mennä pellolle ja alkaa kerätä yli jääneitä tähkiä. Jae kolme toteaa, että hän osui sattumalta pellolle, jonka omisti – kukas muu kuin – Boas!
Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että mitään ei tapahdu ”sattumalta”. Jumala on Kaikkivaltias ja rakkaudessaan hän järjestelee näitä pieniä yksityiskohtia meidän elämässämme.
Heprean alkutekstissä tämä ilmaisu ”osui sattumalta” tarkoittaa sananmukaisesti ”sattui niin sattumaan”, jossa kirjoittaja vihjaa, että kaikki se, mitä me pidämme elämässä pelkkänä sattumana, on kuitenkin Herran suvereenisti järjestämää.
Mitä sinulle tapahtuikaan viime viikolla? Herra järjesti sen sinulle Kaikkivaltiaan ottein. Tiedämmekö aina, mitä Jumala on tekemässä, kun hän järjestelee erinäisiä asioita meidän elämämme päivinä? – Emme ollenkaan.
Mutta me tiedämme, että Jumala on ruorissa, ja jos tiedämme, millainen Jumala on, me tiedämme, että hänellä on hyvät tavoitteet meitä varten – riippumatta siitä, miltä asiat näyttävät.
Onko sinun tarpeellista kuulla tämä totuus tänään? Totta se on.
Ruut ei kuitenkaan tiennyt, miten tärkeää oli olla juuri tuossa paikassa tuona päivänä, sillä katsopas, kuka ilmestyy paikalle:
Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: ”Herra kanssanne!”, ja he vastasivat: ”Herra sinua siunatkoon!” Ruut 2:4.
Pidän kovasti tästä jakeesta. Minusta se on suorastaan ihmeellinen jae. Tiedän toki, että tässä on kyseessä tietty henkilö tietyssä maassa tietyn kansakunnan keskellä, mutta eikä olisikin suurenmoista, jos kaikissa meidän yrityksissämme toimittaisiin samoin kuin Boasin maatilalla?
Pomo ilmestyy työpaikalle ja siunaa työntekijät. Työntekijöiden kasvoilla näkyy ilo, kun he siunaavat pomoa takaisin? ”Herra kanssanne!” ”Herra sinua siunatkoon!” – Uskon, että Boas oli hyvä esimerkki siitä, millainen hyvä yritysjohtaja voisi olla. Ja huomatkaa: tämä tapahtuu Tuomarien aikaan. Silloin lähes kaikki tekivät, mitä heidän omasta mielestään oli olevinaan oikein. Mutta edelleenkin oli olemassa muutamia ihmisiä, jotka toimivat asioissaan oikein riippumatta siitä, mitä muut tekivät. He eivät menneet virran mukana. He tekivät asioita Jumalan tavalla ja Jumala siunasi heitä myös Tuomarien aikaan.
Boas oli korkeassa asemassa oleva mies ja hän oli osallinen siunauksesta. Hän oli hyväluonteinen ihminen ja luonteeltaan myötätuntoinen. (jatkuu)
Matt Mitchell
Copyright © 2013 Matt Mitchell. Artikkeli on suomennettu ja julkaistu luvalla pastori Mitchell’in blogista Hot Orthodoxy.