Hubble-teleskooppi näkee tähtisumuna loistavan epäsäännöllisen kääpiögalaksin nimeltä DDO82. Sana sen kertoo: toinen tähti loistaa toista kirkkaammin. Kuva NASA
Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta. Matt.16:11.
Törmäämme vastaavaan ilmiöön jatkuvasti. Yritämme puhua asioista, mutta kuulijat katsovat meidän puhuvan jostakin konkreettisesta ja näkyvästä, jopa todellisista lihaa ja verta olevista henkilöistä.
Olen yrittänyt välttää omien tekstieni osalta selviä yhteyksiä reaalimaailman henkilöihin. En kirjoita juuri mitään perheestäni enkä yleensä viittaa sukulaisiini. Niinpä minulle oli suuri ihmetys ja harmin aihe, kun jotkut sukulaiset olivat löytävinään itsensä minun kirjastani.
Eräs yksityiskohta kieltämättä viittasi todelliseen henkilöön, mutta siinä oli puheena velkaantuminen. Nykyihmiset ovat lähes kaikki velkaantuneita, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Kuulun itse siihen harvinaiseen vähemmistöön, jolla ei ole velkaa.
On hämmästyttävää, miten pienestä ihmiset loukkaantuvat. Joskus mietin, mitä he oikein sanoisivat, jos muistuttaisin heitä niistä synneistä, joita ovat tehneet. Kun sitä pienintäkään katumuksen rahtusta ei esiinny joistakin raskaan sarjan tekosista ja sitä kaikkein pienintäkään epäkohtaa heidän elämässään ei saa mainita – asiaa, josta he itse kärsivät.
Taija Tuominen kirjoittaa blogissaan, mitä hankaluuksia kirjailijat kohtaavat sukulaistensa taholta: Kirjailijan suku hakee teoksista johtolankoja
Asialla on huvittavakin puolensa: ihmiset, jotka tunnistavat itsensä teksteistäni erehdyksessä! Erään kerran kirjoitin yhdestä kuorolaisesta. Halusin innoittaa tätä tuntematonta kuorolaista nousemaan ”ylemmälle tasolle” ja ryhtymään soolouralle. Olen kai individualisti ja näen tärkeäksi oman persoonallisuutensa kehittämisen ja kasvun, jossa mennään aina uudelle tasolle ja luodaan nahkansa, vaihdetaan kuorta, kuoriudutaan edellisestä ”munankuoresta” ja edetään uusiin sfääreihin. No, ihan perusasiaa, mutta joku hyväkäs oli tunnistanut siitä tekstistä itsensä ja puhisi kiukkua. Vasta silloin muistin nolona, että hänkin on toiminut kirkkokuorossa.
Enhän minä kuorossa laulamista moittinut!
Mistä tulee tämä omituinen ja yllättävä asioiden kytkeminen reaalimaailmaan ja todellisiin henkilöihin? Tämä rohkaisun kääntäminen lannistamiseksi? Tämä itsepintainen väärinymmärtäminen? Tämä huomion kiinnittäminen täysin sivuasiaan?
En vaan tiedä. Kyseessä taitaa olla alati uusiutuva luonnonvara.
Ystävät hyvät, nostetaan katseemme ylemmäksi. Katsotaan ohi henkilökohtaisuuksien, ajatellaan asioiden tasolla ja annetaan asioiden riidellä, jos on pakko riidellä. Kasvetaan ulos pikkusieluisuuden ahtaista ja puristavista vaatteista. Ollaan nöyriä ja tunnistetaan oma puutteellisuutemme, niin ei tarvitse loukkaantua jokaisesta pikkuasiasta.
