Joskus syntyy vaikutelma, että joku uskova etsii Jumalan apua vain suurissa asioissa: hän pyytää työpaikkaa, aviopuolisoa, lasta, parantumista vaikeasta sairaudesta, hengellistä kutsumustyötä – jotain suurta ja mullistavaa. Toki Jumala haluaa antaa meille suuria ja elämää mullistavia lahjoja, mutta hän haluaa olla mukana myös pienissä käytännön asioissa ja elää meidän arjessamme mukana. Voimme rukoillen tuoda hänelle arjen pienet tarpeemme. Voimme pyytää apua siivoukseen, johdatusta kaupassa (että löydämme etsimämme tuotteen), apua itkevän lapsen rauhoittamisessa, pyytää vaikka poutasäätä ja muuten vaan hyvää mielialaa. Näin opimme elämään elämäämme Jumalan kanssa, joka ei ole meille vain jokin Ylin Instanssi, Korkeista Korkein Taho, Kaukainen Galaksien Hallitsija, Pelottava Maailmankaikkeuden Herra – hän on sitäkin – vaan läheinen ystävä, joka kulkee rinnalla eikä jätä pulaan. Raamattu kehottaakin: Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa (Sananl.3:6 KR33).
Jumala tulee meidän arkeemme, jos annamme hänen tulla. Jos käännymme hänen puoleensa kuin lapsi isän puoleen, silloin hän osoittaa meille, että hän todella on Isämme. Jos olemme kaikissa pienissäkin asioissamme valmiita etsimään hänen apuaan, hän auttaa meitä varmemmin myös silloin, kun on tosi kysymyksessä. Kääntykäämme siis hänen puoleensa aina ja joka hetki ja tuntekaamme hänet kaikilla teillämme. Hän on uskollinen, hän ei petä, hänen apunsa on lähellä: Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. Ps.145:18.
