Kun yritän rohkaista ihmisiä, haluan tehdä sen Jumalan sanan mukaisesti. Jumalan sana on omiaan luomaan uskoa, rakentamaan luottamusta, antamaan turvallisuuden tunnetta. Raamatusta löytyy paljon kohtia, joissa on erityisen vahva rohkaisemisen henki. Esimerkiksi Jesajan kirjan jakso luvusta 60 kirjan loppuun on täynnä myönteistä ja lohduttavaa sanaa. Psalmit ovat takuuvarmaa luettavaa jokaiselle tukea kaipaavalle. Myös Johanneksen evankeliumin 14. luvusta alkaa jakso, jossa Jeesus puhuu jäähyväispuheensa opetuslapsille ja rohkaisee näitä. Tämä jakso päättyy Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen eli lukuun 17. Rohkaisua ja lohdutusta kaipaavan on hyvä lukea näitä. Ne ovat balsamia taisteluissa kolhiintuneen soturin haavoihin.
Kun olemme erilaisissa elämän taisteluissa, tarvitsemme Puolustajaa – Pyhää Henkeä. Omin avuin emme selviä elämän myrskyistä ja ahdingoista. Mutta Pyhä Henki on annettu meille lohduttajaksi, puolustajaksi ja neuvonantajaksi. Hänen läsnäolonsa tuo rauhan taisteluiden keskelle, hänen viisautensa antaa neuvoa, hänen paimenen rakkautensa ohjaa meitä vaarojen ohi. Hänen totuutensa valaisee meitä, kun vihollinen pimentää meiltä armon auringon. Hänen innoituksensa saa meidät kokemaan iloa vainojenkin keskellä. Hän hoitaa meitä, kun olemme haavoittuneet. Hän sytyttää meitä uudelleen, kun uskon liekkimme uhkaa sammua.
Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Joh.14:26-27.
