Art Katz: Moses At The Burning Bush
Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. 2.Moos.3:1-2.
Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?” Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” 2.Moos.3:3-4.
Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” 2.Moos.3:9-10.
Tässä on kysymys enemmästä kuin vain yksittäisestä tapauksesta Mooseksen elämässä. Tässä on jotakin, joka ansaitsee mitä syvintä pohdintaa, ja toivon, että se merkitsee joillekin samanlaista vastakkainasettelua kuin Mooseksellekin. Jumala haastaa meitäkin palavan pensaan kautta yhtä lailla kuin Moosestakin vapauttamaan kansansa orjuudesta. Israelille on vääjäämättä tulossa toinen ’exodus’. Eikä se rajoitu vain yhteen kansakuntaan, kuten tässä tapauksessa Egyptiin. ’Egyptihän’ edustaa kaikkia niitä kansoja, joiden sekaan Israel on hajotettu, ja Jumalan kansa tuodaan sieltä ulos Jumalan tarkoitusten mukaisella tavalla sellaisen henkilön toimesta, jonka Jumala on kaikella arvovallallaan lähettänyt sitä vapauttamaan.
Ei ole olemassa mitään näköaloja siitä, että meidät missään tosi mielessä lähetettäisiin, ellemme ole ensin halukkaita viipymään Jumalan koulussa erämaassa, aivan kuten Mooseksenkin tapauksessa. Se tosiasia, että Mooses oli juutalainen, jopa leeviläinen, ja Egyptin prinssi, ei kelvannut alkuunkaan kelpuutukseksi mihinkään kansakunnan vapaustaistelijan tehtävään. Niin vaikuttavia titteleitä kuin ne olivatkin inhimillisesti katsoen, hänen tuli tyhjentyä niistä, jotta saisi kelpuutuksen. Siinä on merkittävä paradoksi, että meidät ensin riisutaan kaikista ansioista ennen kuin kelpaamme Jumalan lähetettäviksi.
Ei näytä siltä, että nykyinen Israel tai maailman juutalaisväestö olisi minkään ’Faaraon’ sorron alla. Oikeastaan asiat eivät ole koskaan olleet paremmalla mallilla ja elintaso niin korkea kuin nyt. Pitkään ei tilanne jatku näin. Tämän saarnan voi laittaa hyllylle ja ottaa sieltä esille myöhemmin, kun asiat alkavat kehittyä odottamaamme suuntaan. Tätä kansaa tulee vielä maailmanlaajuisesti sortamaan ylenmäärin tietty ’Faarao’, joka on tässä Saatanan synonyymi, ja hän yrittää hävittää ja pyyhkäistä heidät kokonaan pois maan päältä. Aikojen lopulla tapahtuva Israelin ennalleen palauttaminen, joka tapahtuu Jumalan päämäärien mukaan, on merkki Herran tulosta takaisin taivaasta alas maan päälle. Taivaan kuuluu omistaa hänet siihen asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen sen mukaan kuin profeetat ovat ennustaneet maailman alusta asti, nimittäin että Jumalan omaisuuskansa saatetaan aikojen lopussa ennalleen sen pitkäaikaisen luopumuksen päättyessä. Se jäännös, joka heistä jää jäljelle ja tulee edustamaan koko kansakuntaa, tulee olemaan Jumalan valtakunnan keskipisteessä maan päällä.
On olemassa vain yksi hallinto, joka on se oikea, ja se on Jumalan hallintavalta. Sitä sanotaan teokratiaksi (Jumala hallitsee). Se on siis Jeesuksen hallinto, kun hän hallitsee Kuninkaana maan päällä. Hän voi hallita vain yhdestä paikasta: Daavidin valtaistuimelta, joka on Siionissa, pyhällä vuorella Jerusalemissa. Ei siinä Jerusalemissa, joka on olemassa nyt, vaan siinä tulevassa, joka syntyy siitä, että sekä kaupunki itse että siinä asuvat ihmiset asetetaan ennalleen Jumalan toimesta. Se ennalleen saattaminen tapahtuu prosessissa, jonka Jumala tekee kaikkien kansojen keskellä, kun niitä seulotaan Lopun ajan koettelemuksissa ja kärsimyksissä. Tämä ei ole erilainen prosessi kuin se, joka tapahtui kun kansa ensi kertaa saapui Luvattuun maahan vapaustaistelijana toimineen Mooseksen johdolla (erämaavaelluksen kautta, josta vain harvat selvisivät hengissä). Tulee siis olemaan toinen ’exodus’.
Ratkaiseva kysymys, jonka eteen seurakunta joutuu, on se, onko olemassa erityisiä ’moosesihmisiä’, joita valikoidaan ja muovataan erämaan kätköissä, ihmisiä, jotka voivat kuulla Jumalan kutsun ja ottaa vastaan tehtävän, jossa heidät lähetetään vapauttamaan ’Israel’ jonkin ’faaraon’ kahleista ja tuomaan heidät omaan maahansa. Jos on olemassa jokin epämukava ja luotaantyöntävä paikka, josta ainakin karismaatikot luistavat, se on erämaan kätkö. Toisin sanoen: sinne ei pääse julkisivun kautta. Julkisivu on se, jossa kaikki uskonnollinen toiminta tapahtuu, mistä löytyvät kaikki lasiset katedraalit, meno ja meininki, jännittävät asiat ja säihkyvät persoonat. Erämaan kätkö on hämärä ja kolkko, kuuma ja hyvin paheksuttava paikka. Se on epäonnistumisten paikka. Se on niitä varten, jotka ovat ampuneet kohti ja jättäneet taakseen todistusaineistoa omasta epäonnistumisestaan – kuten yhden egyptiläisen piilotettuna hiekkaan. Mooseskin oli täynnä hyvää tarkoittavia aikomuksia, mutta hyvää tarkoittavat aikomukset eivät ole koskaan Jumalan työkaluja. Jumala voi kyllä sallia, että sinun sydäntäsi liikuttaa tieto kansan hädänalaisesta tilasta ja syvästä ahdingosta niin paljon, että alat toimia jo pelkästään inhimillisen säälin takia. Mutta meidän inhimillisillä tunteillamme ei ole tässä osaa eikä arpaa. Jumala haluaa painottaa: ”Olen kuullut kansani valituksen – niinpä minä lähetän sinut”. Et mene, koska tiedät heidän ahdinkonsa, vaan menet vain yhdestä syystä – koska Jumala on sinut lähettänyt (jatkuu).
Art Katz
Art Katz (1929-2007) oli messiaaninen kristitty ja toimi sananjulistajana kotimaassaan Yhdysvalloissa ja maailmanlaajuisesti. Artikkeli on käännetty hänen nettijulkaisustaan Art Katz Ministries. Art Katz’in perintöä vaalii Ben Israel Fellowship. Julkaistu luvalla.