Francis Frangipane: Guarded by His Word
NGC 4183 sijaitsee suhteellisen lähellä eli 55 miljoonan valovuoden päässä maasta ja on hieman Linnunrataa pienempi galaksi. Kuva: ESA Hubble.
Kuuliaisuus Jumalan sanalle on enemmän kuin vain käskyjen tottelemista. Sana myös rakentaa ikäänkuin oleskelutilan. Sana johdattaa meitä Isän läsnäoloon ja juuri hänen läsnäolonsa antaa meille voimaa ja varjelee meidät.
Jeesus sanoi: Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Joh.10:27-29.
Kukaan ei ole taivaallista Isäämme vahvempi. Kun seuraamme Kristusta, hän asettaa meidät Isän kämmenelle eikä kuolema voi meitä riistää hänen kädestään. Kun kohtaamme mitä tahansa taisteluita, emme joudu niihin yksin.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. 5.Moos.33:27.
Ei ole Jumalan vertaista. Jokaista askeltamme kantaa ikiaikojen Jumala. Joten aina, kun joudumme hengellisiin taisteluihin ja koetuksiin, saamme kävellä ikuisesti kestävällä maaperällä, jossa meitä koko ajan varjelee Kristuksen ”häviämättömän elämän” voima (Hepr.7:16). Jopa silloin, kun joudumme kulkemaan kuoleman varjon laaksossa, eivät kuoleman voimat voi meitä pysäyttää. Ne pysyvät aloillaan hänen käskystään.
Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room.8:38-39.
Jotkut eivät koskaan näe kuolemaa
On totuudenmukaisesti osoitettu, että Jumalan toiminnan pysyvä päämäärä on pelastaa meidät. Hänen lopullinen voittonsa kuolemasta toteutui ylösnousemuksessa.
Mietipä Kristuksen lupausta: Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa. Joh.8:51.
Juutalaiset, jotka kuulivat tämän, loukkaantuivat tästä väittämästä. Heiltä puuttui taivaallinen ymmärrys ja näkemys elämästä, kun sitä katsotaan ikuisuuden näkökulmasta. He eivät käsittäneet ylösnousemuksen voimaa, joka annetaan jokaiselle Kristuksen seuraajalle.
Mutta ennen kuin tuomitsemme heidät liian jyrkästi, kysykäämme itseltämme: ”Loukkaako tämä Kristuksen lupaus meitäkin?” Kun tiedämme hyvin, että jokainen ensimmäisen vuosisadan kristitty kuoli, hävettääkö meitä se ilmeinen ristiriita, jonka lupaus sisältää? Uskommeko oikeasti, että emme koskaan näe kuolemaa?
Juutalaisetkin olivat hämmentyneitä. He esittivät haasteen ja sanoivat: Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Joh.8:52. Mutta Jeesus ei sanonut, että hänen seuraajansa eivät joutuisi koskaan maistamaan kuolemaa, hän väitti ainoastaan, että he eivät koskaan näkisi sitä.
Eteemme tulee varmuudella aikoja, jolloin näyttää siltä, että olemme saarroksissa keskellä surua, kuin johonkin kuoleman koneeseen juuttuneina. Mutta siinä juuri meidän uskomme kirkastuu: vaikka kuolemme, emme näe kuolemaa, me näemme elämän. Saamme maistaa kuolemaa, mutta kristittyinä kuolema on nielty meidän elämämme kautta. Niin, jos pidämme kiinni Kristuksen sanoista läpi kaikkien koettelemusten, me saamme kokea hänen lupauksensa todeksi – emme näe kuolemaa. Sillä niille, jotka elävät jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee, yhdenkään taistelun lopullinen tulos ei johda kuolemaan, vaan yltäkylläiseen elämään.
Jeesus sanoi:Jopa teidän vanhempanne, veljenne, sukulaisenne ja ystävänne luovuttavat teidät viranomaisille, ja muutamia teistä surmataan. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden. Mutta edes hiuskarva päästänne ei mene hukkaan. Luuk.21:16-18.
Hän siis toteaa, että meidät voidaan surmata, mutta edes hiuskarva päästämme ei katoa. Eikö kuolema ole elämän päätepiste? Jos kuolema johtuu sairaudesta, eikö se ole elämän vähittäinen pois hiipuminen? Mutta Kristuksessa jokainen pimenevä kuoleman varjon laakso, johon meidän inhimillinen kokemusmaailmamme viedään, on lopulta vain ennalta määrätty laskeutuminen elämän kiitoradalle. Me maistamme kuolemaa, mutta emme näe sitä.
Daavid sanoi: Vaikka minä kulkisin pimeässä [engl. kuoleman varjon] laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Ps.23:4. Niin pelottavalta kuin kuolema näyttääkin, niille, jotka pitävät kiinni Herran sanasta, ei kuolema ole enää mikään este, vaan pelkkä varjo. Sillä se, mikä meissä kuolee, on jo ennalta määrätty kuolemaan: vanhan luontomme maallinen kotelo. Siinä missä itselle kuoleminen on päivittäinen valinta, ei meidän uusi sisäinen ihmisemme kuole.
Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16. Totta, meidän oman sisäisen kokemuksemme mukaan saamme kokea ylösnousemusvoimaa, joka toimii sekä nyt että tulevaisuudessa. Kun pidämme kiinni Kristuksen sanasta, meidän jokainen vaikeutemme löytää kulminaationsa ikuisessa elämässä. Voimme yhtyä Paavaliin, kun hän kiittää Jumalaa, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! 2.Kor.2:14.
Erilaisten kuoleman ilmentymien keskellä voimme kätkeä itsemme elävään, pyhään Jumalan läsnäolon turvapaikkaan huolimatta epäonnistumisista, sairauksista ja vaikeuksista. Saavutamme sen, kun pidämme lujasti kiinni Herran sanasta, kun hän varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. (1.Joh.5:18).
Tulee vielä aika, kun saamme taivaan näköalapaikalta katsella uudelleen elämämme taivalta. Jälkikäteen tarkasteltuna näemme kaiken kirkkaana ja voimme katsoa niitä tilanteita, kun tuho uhkasi meitä. Ja saamme myös nähdä, kuinka juuri niissä vaikeuksissa Kristuksen ylösnousemusvoima ilmeni meissä! Vaikka saimme vaeltaa läpi kuoleman varjon laakson, emme kuolleet. Me pikemminkin opimme olemaan pelkäämättä mitään pahaa, olihan hän aina kanssamme. Taivaan näkökulmasta saamme sanoa jokaisen päivän kohdalla ”Totisesti, minun ei ole tarvinnut nähdä kuolemaa!”
Herra, se on niin totta. Tiedän, että sinä olet saanut aikaan, että kaikki yhdessä vaikuttaa minun parhaakseni. Ja niilläkin alueilla, missä en vielä ymmärrä sinun tarkoitusperiäsi, uskon asiani sinun käsiisi. Sillä tiedän hyvin, että Jumalan armon tähden se mikä näyttää lopulliselta kuolemalta, muuttuukin elämäksi, ja saan kaikissa asioissa oppia tuntemaan ainoastaan sinun ylösnousemusvoimasi. Aamen.
Francis Frangipane
Copyright © 2013 Francis Frangipane
Tämä artikkeli on suomennettu ote Francis Frangipanen kirjasta The Shelter of the Most High, jonka on julkaissut Arrow Publications, Inc.
