Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.
Lapsuudenkotini piha-alueella kasvoi iso mänty, jonka rungon ympäri ylettymiseen tarvittiin useammat kädet, lapsen käsiä varmaan viidet. Isoäitini oli varmaankin vaalinut männyn kasvua, sillä hänen kotonaan oli maankuulu vanha mänty. Hän toi idean mukanaan, kun tuli miniäksi taloon. Nämä kotoisat männyt eivät mitään jättipuita varsinaisesti ole, mutta Kaliforniassa kasvaa jättiläispunapuita, joita suomeksi kutsutaan myös mammuttipetäjiksi. Petäjä-sana ei ole sikäli osuva, että puu ei ole sukua männylle, vaikka se siltä näyttää – se on sypressi. Puu voi kasvaa lähes satametriseksi ja elää jopa tuhansia vuosia vanhoiksi yksilöiksi. Mielenkiintoista on sekin, että puu ei oikein pysty siementämään itselleen uutta kasvua ilman metsäpaloja. Vain kunnon kuumuus saa kävyt rakoilemaan niin että siemenet pääsevät putoilemaan maastoon.
Oletko sinä koskaan ollut uskonelämässäsi kuumissa paikoissa? Tänä päivänä voi helposti joutua kiusatuksi koulussa tai työpaikalla, miksei kotona ja seurakunnassakin. Jos ei varsinaisesti kiusata, saatetaan hiillostaa kuitenkin eri tavoin. Tehdään jäynää, juonitellaan, pilataan hankkeita, petetään luottamus. Toisinaan aiheutetaan tahallista vahinkoa. Kaikissa näissä ahdingoissa tarvitsemme kestäväisyyttä.
Ahdinko voi myös olla taloudellista. Tai jokin ihmissuhde aiheuttaa tuskaa. Ehkä sairaus yllättää. Silloin on hyvä tietää, että ahdinko on hengellisen elämän hedelmällisyyden tae.
Hän rohkaisee meitä kaikissa vaikeuksissamme, jotta häneltä saamamme rohkeuden turvin voimme rohkaista muita vaikeuksiin joutuneita. Mitä enemmän osallistumme Kristuksen kärsimyksiin, sitä enemmän hän rohkaisee meitä.
Sisäinen ahdinkomme pakottaa meidät kääntymään Jumalan puoleen ja tuskassamme huudamme taivasta avuksi ja rukoilemme lopulta huokaillen, ilman sanoja. Raamatun lupaus tällaiselle rukoilijalle on:
Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
Voimme siis joutua sellaisiin koettelemuksiin, että tuli, joka meitä korventaa, saa sydämen siemenet pullahtamaan esiin ja levittäytymään Hengen tuulissa ympäristöön. Emme siinä tulessa vahingoitu, päinvastoin – tulemme hedelmällisiksi.
Satraapit, käskynhaltijat, maaherrat ja kuninkaan hovimiehet kerääntyivät paikalle katsomaan miehiä ja havaitsivat, että tuli ei ollut pystynyt heihin: heidän partansa ja hiuksensa eivät olleet kärventyneet, heidän vaatteensa eivät olleet lainkaan vahingoittuneet, eikä heistä edes lähtenyt savun hajua.
Jes.43:2, 2.Kor.1:4-5 UT2020, Ps.91:15, Dan.3:27.
Copyright © 2024 Simo Papunen
