Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne, kun vain tottelette Herraa, Jumalaanne. Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin. Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat. Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan.
Siunauksia luetellaan lisääkin. Niissä on kuitenkin aina selkeä ehto: pitää palvella Herraa ja olla kuuliainen. Kuuliaisuutta seuraa siunaus. Jos Jumalan lakia rikotaan, seuraa päinvastoin kirous.
Tämä Jumalan siunauksen ansaitseminen on hyvin tavallinen ajatuskulku edelleenkin, vaikka elämme uuden liiton aikaa. Voi, kuinka oikein olemmekaan eläneet, olemme oikein naimisissa, oikein kastettuja, oikein Pyhällä Hengellä täytettyjä ja mukana oikeassa kirkossa ja herätysliikkeessä! Tämäkin ansioluettelo voi jatkua loputtomiin.
Meiltä niin helposti unohtuu, että nythän painopisteen tulisi siirtyä Kristuksen ansioon, häneltä lahjaksi saatuun siunaukseen, taivaallisiin rikkauksiin maallisten sijasta. Siunausten jakaminen ei enää tapahdu ansioiden perusteella, vaan uskon perusteella. Syntinen on yhtä siunattu kuin hurskaskin, jos vain uskoo.
Voimme aina sanoa, kun meitä syytetään jostakin synnistä: ”Syntisiä Jeesus tuli pelastamaan!” Oikeastaan omien ansioiden luetteleminen kääntyy helposti itseään vastaan. Alamme näyttää fariseuksilta, jotka eivät enää tarvitse Jeesusta Vapahtajakseen. Pitää vain varoa, ettemme aja ojaan toiselle puolen tietä, sinne laitaliberaalien joukkoon, vaan muistamme Kristuksen lain ja pyrimme uskossamme vilpittömyyteen ja sitä myöten hyvän omantunnon säilyttämiseen.
Rakkaat ystävät, te tiedätte tämän kaiken etukäteen. Pitäkää siis varanne älkääkä antako jumalattomien eksyttää itseänne. Älkää kadottako tukevaa pohjaa jalkojenne alta.
Niinpä saan unohtaa omat ansiot, elämäni ylpeyden aiheet ja lapsen tavalla turvata Jumalan armoon Kristuksessa. Jos joku sormella osoittelee ja esittää syytöksiä, sitä varmemmin armo minua vaatettaa. Hyvän Paimenen siunaava käsi on elämäni yllä, hänen turvallisessa sylissään jatkan matkaa.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
5.Moos.28: 2-6, (Mark.2:17), 2.Piet.3:17 UT2020, Ps.23:6.
Copyright © 2024 Simo Papunen
