Pyydän, että suunnattomassa kirkkaudessaan hän vahvistaisi Henkensä voimalla teidän sisintänne.
Toistuva kokemuksemme on, että meiltä puuttuu voimaa. Uskomme on mielestämme tervettä ja omistautumisemme vahvaa, mutta voimaa puuttuu silti. Jos pitäisi saada jotakin aikaiseksi, kuten parantaa sairaita, evankelioida ihmisiä, sovitella riitoja, voimaa puuttuu. Asiat eivät etene.
Minäkin saatan kipuilla, että kokoilen sanoja yhteen ja esittelen uskon teorioita, mutta koskettaako se ketään. Voin vastata itse: tuskin. Tai jos joskus vähän, mutta kovin epävarmaksi asia jää. Minunhan pitäisi voida välittää eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Jotakin sellaista Jumalan sanan mannaa, joka aidosti ravitsee.
Mutta usein olen kuin höyryveturi asemalla: puhinaa piisaa, kolinaa on kaikenlaista, pihinää ja sihinää siellä täällä – mutta liikkuuko mikään?
Tämä on sananjulistuksen ikuisuuskysymys. Tiedän, että muutkin kipuilevat näitä. Mutta jos teen raamattuhaun ja etsin sanaa ”voima” erilaisin päättein, löydän 566 sanan kohtaa. Raamattu puhuu siis voimasta varsin paljon. Jeesuskin korosti sitä:
Jeesus vastasi heille: »Olette pahasti hakoteillä. Miksikö? Koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa..»
Täytyy siis ymmärtää, että uuden elämän sanat on annettu meille, jotta niiden välityksellä Jumalan voima pääsisi toimimaan elämässämme. Niissä on voima muuttaa meitä. Ne riisuvat, mutta myös pukevat. Ne sitovat, mutta myös vapauttavat. Ne sammuttavat sisäisen janomme, ne johdattavat meidät pois pimeästä, nostavat ylös kuopista, vievät vapauteen. Ne sanalla sanoen pelastavat meidät. Evankeliumi on annettu meille pelastuksen ilosanomaksi.
Pysykää siis jatkuvasti valppaina ja rukoilkaa itsellenne voimia paeta kaikkea sitä, mikä on tulossa. Rukoilkaa, että kestäisitte Ihmisen Pojan edessä.
”Rukoilkaa itsellenne voimaa” – siinä hyvä käytännön neuvo. Voiman läsnäolo elämässämme liittyy paljolti meidän hengellisen elämämme laadukkuuteen. Meillä ei ole varaa maallistumiseen, rukouksen laiminlyöntiin, Raamatun lukemisen tai julistuksen sivuuttamiseen, eikä mihinkään leväperäiseen asenteeseen. Mutta mitään yli voimien käyvää pingottamista ei tarvita, vain Jeesuksen seuraamista arjessamme ja yksinkertaisen uskon kuuliaisuuden harjoittamista. Jumalan lähteistä virtaa kyllä elävää vettä meitä virvoittamaan – siihen voimme luottaa.
Kirkkaus kuuluu hänelle, joka vaikuttaa meissä voimallaan. Hän voi tehdä valtavan paljon enemmän kuin ymmärrämme pyytää. Hänelle kunnia kirkossa ja Kristuksen Jeesuksen yhteydessä ikuisesti, sukupolvesta toiseen. Aamen.
Ef.3:16 UT2020, Mark.12:24 UT2020, Luuk.21:36 UT2020, Ef.3:20-21 UT2020.
Copyright © 2024 Simo Papunen
