Nyt kun Ylivainion herätyksestä on jo kulunut 40 vuotta, alkaa seurakunta kaivata uutta hengen sadetta. Erityisesti millenniaalit ja muu nuorempi väki olisivat herätyksen tarpeessa. Aprikoin välillä, mahtavatko seurakuntanuoret tänä päivänä oikein käsittää, mistä ovat jääneet paitsi.
Muistui mieleen, kuinka itse olin juuri toisella kymmenellä, kun istuin parin veljeni kanssa Helsingissä Mäntymäen kentän laidalla. Äitini oli meidät sinne tuonut, sillä hän halusi olla mukana Tommy Hicksin kokouksessa. Sitä varten oli pystytetty suuri teltta ja odotettiin, että parantajaevankelista saarnaisi ensin ja sitten suorittaisi rukouspalvelua. Hänen kokouksissaan tapahtui erilaisia parantumisihmeitä. Sodan jälkeen oli Amerikassa syntynyt parantamisherätys ja kun se hiipui 1960-luvulle tultaessa, sen tilalle tavallaan nousi karismaattinen herätys. Olen kertonut jo aiemmin Kathryn Kuhlmanista, joka vaikutti voimakkaasti siihen, että minä tulin herätykseen. Hänen siunaamansa rukousliina oli vuosia sänkyni patjan sisällä. Kun sitten annoin elämäni Jeesukselle, Kathryn Kuhlman oli jo haudassa. Minulle tapahtui vähän samanlainen kuolleista nouseminen kuin kerrotaan Toisessa Kuninkaiden kirjassa, luvussa 13, jakeessa kaksi, kun Elisan luut koskettivat vainajaa ja tämä virkosi eloon!
Kathryn Kuhlman ei ollut varsinaisesti osa parantamisherätystä, mahdollisesti siksi että hän kertoman mukaan karttoi kaikkea fanatismia. Mahtoiko tämä fanatismi olla oikeaoppisuutta vai oman kirkkokunnan korostamista? Ehkä sellaista auktoriteetista juopumista, joka nykyäänkin joskus nostaa päätään ja johtaa ilmiöihin, joista Johannes kertoo viitatessaan Diotrefeksen henkilöön. Fanatismilla ehkä tarkoitetaan tässä yhteydessä myös sellaista helvetillä pelottelua ja tuomioiden saarnaamista, jota myös Niilo Ylivainio myönsi ennen herätystä harrastaneensa. Hän oli omien sanojensa mukaan ”pelotellut ihmisiä uskoon”. Niilo sai armon muuttua: hänestä tuli hyvin lempeä ja armonhenkinen mies. Hänen kokouksiinsa tuli ihmisiä koolle kaikista uskon suunnista. Eräs sukulaisenikin, joka tunnettiin vähän tylynä miehenä uskon asioita kohtaan, tuli Niilon kokoukseen, kun sattui asumaan niin lähellä, että oli mahdollista tulla paikalle kävellen. Kun Niilo pyysi nostamaan kätensä, jos halusi parantua, myös hän nosti kätensä. Hän jopa myönsi parantuneensa (vaivaa en enää muista). Kuinka Jumala onkaan hyvä ja armollinen, rikas antaja kaikille! (Jonkin verran hänen kohdallaan ääni muuttui kellossa, mutta sen syvempää elämän muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.)
Kunpa tänäkin päivänä saarnamiehet ja -naiset saisivat apostolisen voitelun eli henkilökohtaisen lahjan Kristukselta niin että ihmeet ja merkit seuraisivat julistusta. Voimme tietenkin rukoilla sitä:
Herra, kiitämme herätyksen ajoista. Pyydämme virvoittavia hengen sateita tämän päivän Suomeen. Anna meille apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat ja tee pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin ja seurakunnan rakentamiseen. Anna palvelijoillesi tuore Hengen voitelu ja vahvista sanasi sitä seuraavien merkkien ja tunnustekojen kautta. Tuo kristityt yhteen ja suo meille armolahjojen koko rikkaus. Lahjoita seurakunnallesi sellaista vetovoimaa, että evankeliumin julistus alkaa kiinnostaa ja monet saavat avun synninhätään ja sairauksiinsa, erilaisiin elämänsä kriiseihin. Jeesuksen nimessä! Aamen.
2.Kun.13:2, (3.Joh.1:9).
